Kadonnut vauvakuume

Niin siinä vain kävi, että kun sairauden ja sen myötä vauvahaaveiden hautaamisen alkujärkytyksestä toipui ja joutui tottumaan ajatukseen niin voin kertoa, että vauvakuume on hävinnyt taivaan tuuliin. Niin järkyttävältä kuin se jopa omaan korvaani kuulostaa :)  Toki lueskelen teidän muiden blogeja edelleen, mutta muuten vauvat on kovin kaukainen aihe tällä hetkellä. Mistä tulikin mieleen: minähän tilasin tuossa loppusyksystä clearbluen ovistestejä, joita tuskin tuun tarvimaan ennenku parasta ennen päiväys kävelee vastaan, joten olisiko kiinnostuneita arvontaan osallistujia, jos päätän noista luopua?

Ei mitään uutta

Elämä vaan rullailee omalla painollaan eteenpäin. Liikatoiminnan oireet ovat alkaneet helpottamaan ja se näkyi verikokeissakin. Ja sain selvyyden siihen, miksi yritys on laitettava jäihin niin pitkäksi aikaa. Tosiaan mulla on Basedowin tauti, autoimmuunisairaus, johon ei ole lääkettä. Ja siis kilpirauhasen liikatoiminta on tämän taudi yksi oire, jota puolestaan voidaan hoitaa ja lääkkeet ovatkin jo auttaneet. Mutta itse Basedowin tauti menee pois vain ajan kanssa. Ja vasta kunnes vasta-ainekokeissa arvot ovat palautuneet normaaleiksi, saa jatkaa yrittämistä. Ehkä sittenkin jo vaikka vuoden päästä, mutta pahimmassa tapauksessa parin kolmen vuoden päästä. Tämän kanssa on nyt siis vain elettävä ja olenkin jo ehtinyt tottua ajatukseen. Meidän aika on sitten joskus myöhemmin. Lääkärihän kehotti käyttämään nyt ehkäisyä, mutta ei olla käytetty, mutta eipä oo peitotatkaan heilunut :) Pillereitä en suostu ottamaan takaisin, koska ne aiheuttaa migreeniä.

On todella saamaton olo enkä jaksa mitään. Laitetaan liikatoiminnan piikkiin :) Tänäänkin lähdin shoppailemaan, mutta käännyin melko pian takasin, kun meni hermot muihin autoilijoihin liikenteessä. Esimerkiksi liikenneympyrässä ajoi auto vastaan eli väärään suuntaan?! Onneksi ei törmätty. Voi kun kohta olisi jo kesä ja kesäloma.

Itkua

Katsoin juuri Hiljaa toivotut. Itkin. Useammankin kerran. Vaikka molemmissa olikin onnellinen loppu. Kummankaan kohdalla ei tullut minkäänlaisia "miksi tuokin sai" -fiilistä, vaan itkin onnesta. Voi kunpa minäkin saisin joku päivä oman nyytin syliini. Miksi mun täytyi sairastua? Miksi joudun odottamaan? Huomenna meen taas endokrinologille. Tällä kertaa kuulemaan, onko lääkkeet vielä auttanut ollenkaan. Vauva-asiasta en ehkä uskalla kysyä, koska alkaisin vaan itkemään. Ahdistaa.

Paluu töihin & hiuskriisi

Tänään vihdoin palasin töihin sairaslomalta. Jännitti ja aamulla unohdin lääkkeet tietysti kotiin ja ajoin takasin nappaamaan ne mukaan. Ja töissä tuli itku, kun työkaverini, joka vauvahaaveistamme tietää, sattui kysymään, että mitä vaikutuksia tällä liikatoiminnalla on. Sanoin, että vauva pitää vähäksi aikaa unohtaa ja itkin. Että sellasta :) Mutta sen jälkeen oli kyllä parempi fiilis. Mut joo itkeä nyt sitten töissä...tähän on tultu :)

Mittarit oikealla näyttää, että yritystä on takana tasan 9 kk ja häihin tasan 7 kk. Elämä heittelee siis suuntaan jos toiseen. Innolla odotan verikokeen tuloksia kahden viikon päästä, että josko arvot olisi jo lähtenyt tasaantumaan. Ja lauantaina menen häämessuille.

Oon maailman huonoin käymään kampaajalla, käyn ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Värjään itse hiuksia ja kun ei ole mitään mallia, joka kasvaisi ulos, niin yksinkertaisesti unohdan käydä leikkauttamassa latvoja. Ja tänään sain taas opetuksen, miksi olisi syytä käydä useammin....kampaaja antoi hurjaa palautetta mun hiusten kunnosta ja leikkas sit aika REILUSTI niitä latvoja...nyt mulla on siis omalla mittapuulla katsottuna lyhyet hiukset. Ja paniikki tästä, koska en halunnut lyhyitä hiuksia. Ja tämähän johtaa taas siihen, etten mene kampaajalle piiiiiitkääään aikaan, koska haluan kasvattaa pitkät hiukset takasin. Tervetuloa oravanpyörä :)
Haluatteko nähdä kuvan mun "lyhyistä" hiuksista niin voitte nauraa mulle samalla tavalla kuin mieheni? :) Voin siis laittaa teille vertailukuvat ennen ja jälkeen.