Ehdin syödä e-pillereitä yli 6 vuotta ennenkuin ne huhtikuun lopussa jätin pois. Pitkä aika.Ennen pillereitä kiertoni oli todella epäsäännöllinen ja pelkäsin, että miten käy nyt, mutta säännöllistä on ainakin tähän asti ollut.
E-pillereiden poisjättäminen on kuitenkin aiheuttanut "oireita"...niistä ärsyttävin on ollut näppylät tai mitkä lie finnit. Eniten niitä on tullut päänahkaan ja tämä aiheuttanee myös sitä, että hiukset rasvottuu helpommmin. Muutama näppylä on tullut myös naamaan ja dekolteelle.
Jos jotain huonoa, niin kuitenkin jotain hyvääkin :) E-pillereiden aikaan kärsin kuukautismigreenistä ja erittäin kovista kuukautiskivuista ja nyt jotain syystä nämä ovat jääneet pois, mistä oon tosi iloinen! Ja myös ihmeissäni. Kun oon kuitenki nlukenut, että e-pillereitä käytetään hoitona kivualiaisiin kuukautisiin.
Myös vuotopäivien määrä on kutistunut...ihme juttu, mutta en valita :)
Millaisia oireita/muutoksia e-pillereiden lopettaminen on muille aiheuttanut?
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Kierrot, ovulaatiot...
Viime aikoina on tuntunut, että oon jotenkin nukkunut biologian tunnit aikoinaan. Kuukautiskiertojen seuraaminen ja päivien laskeminen on hankalaa ilman e-pillereitä. Saatika sitten mahdollisen ovulaation bongaaminen. En ole ovulaatiotestejä tehnyt ja olin myöskin vakaasti päättänyt, etten tikutukseen ala, mutta lääkäri sai mut toisiin aatoksiin. Hän kun kysyi, et olenko huomannut ovulaatiota. Sanoin, että en. Noh, olisihan se helpompaa yrittää osua oikeaan aikaan, jos tietäisi ovulaation ajankohdan...ehkä pitäs edes yhden kierron ajan tikuttaa. Kuitenkin kierto on ollut nyt e-pillereiden jälkeen yllättävän tasainen kp 28-30, joten ovulaatiokin vois osua aina suht koht samaan aikaan. Katotaan, koska tuun kertomaan ovulaatiotesteistä :)
torstai 28. heinäkuuta 2011
Lääkäri rauhoitti mieltäni
Kävin tänään lääkärissä ihan muilla asioilla, mutta tuli puheeksi vauva-asiat :) Lääkäri oli nuori nainen ja aivan ihana! Kertoi raskautumisen mahdollisuuksista vaikka mitä, vaikkeen juuri itse kysellyt. Ja hän oli tosi kannustava, tuli tosi hyvä mieli itselle. Neuvoi myös pitämään yrittämisen rentona puuhana, se kuulemma edesauttaa raskautumista. Helpommin sanottu kun tehty, eikö?
p.s. Olisin toooooosi ilonen, jos joku jättäisi kommenttia käynnistään, jotta tietäisin, että joku lukee :) Jos lukee :)
p.s. Olisin toooooosi ilonen, jos joku jättäisi kommenttia käynnistään, jotta tietäisin, että joku lukee :) Jos lukee :)
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Karvainen vauva :)
Meillä on koira, jota usein kutsun vauvakseni :) Ikää otuksella on 9 kk, iso poika siis jo.
Kun koira tuli meille 7 kuukautta sitten, hävisi arastanut vauvakuume hetkeksi kokonaan. Ja ajattelin, että koiran kanssa puuhastelu veisi ajatukset vauvamaailmasta pidemmäksikin aikaa, mutta toisin kävi. Otus herätti äidinvaistot aivan uudella tavalla!
Olen äärimmäisen onnellinen karvaisesta pojastamme <3
Kun koira tuli meille 7 kuukautta sitten, hävisi arastanut vauvakuume hetkeksi kokonaan. Ja ajattelin, että koiran kanssa puuhastelu veisi ajatukset vauvamaailmasta pidemmäksikin aikaa, mutta toisin kävi. Otus herätti äidinvaistot aivan uudella tavalla!
Olen äärimmäisen onnellinen karvaisesta pojastamme <3
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Miten tähän hetkeen on tultu?
Olen aina tiennyt haluavani lapsia. "En nyt, mutta sitten joskus tulevaisuudessa" tapasin vastata vielä muutama kuukausi sitten, jos joku kysyi lapsitoiveistani. Mutta sitten jokin muuttui. Yhtäkkiä iski vauvakuume :) Ensimmäisen kerran, kun mainitsin tästä ääneen miehelleni, sai hän melkein sydänkohtauksen. Hän haluaa siis myös lapsia, mutta on edelleen sitten joskus tulevaisuudessa- linjalla, ainakin noin periaatteessa.
Pehmittelin miestä muutaman kuukauden ajan vauvavihjailuilla, kunnes sitten eräänä päivänä huhtikuun lopussa mies yhtäkkiä myöntyi. Ei oikeastaan sille, että yrittämällä yritetään lasta, vaan annetaan tulla jo on tullakseen. Ja siitä asti on ollut vauva toiveissa. Vielä ei ole tärpännyt. Tänään alkoi yk4.
Pehmittelin miestä muutaman kuukauden ajan vauvavihjailuilla, kunnes sitten eräänä päivänä huhtikuun lopussa mies yhtäkkiä myöntyi. Ei oikeastaan sille, että yrittämällä yritetään lasta, vaan annetaan tulla jo on tullakseen. Ja siitä asti on ollut vauva toiveissa. Vielä ei ole tärpännyt. Tänään alkoi yk4.
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Esittely
Nyt on minun vuoroni. Aloittaa blogi nimittäin. Syynä tähän on suunnaton vauvakuume, tarve kertoa tuntemuksista. Olen jo pitkään lukenut muiden vauvakuumeeseen ja vauvoihin liittyviä blogeja ja on ihanaa huomata, että en ole tässä yksin. Niinpä haluan kertoa omaa tarinaani. Olen pian 27-vuotta täyttävä nuori nainen. Perheeseen kuuluu lisäkseni avopuoliso ja koira. Vauvakuume on viime kuukausien aikana nostanut päätään yllätävän paljon, mistä olen itsekin jopa hämilläni. Tästä kerron lisää seuraavassa postauksessa.
Joka tapauksessa nyt on yk3 lopuillaan ja yk4 alkanee jo huomenna.
Toivotan mahdolliset lukijat tervetulleeksi :) Voihan se olla, että kirjotan tätä vaan itselleni, jos kukaan ei tunnustaudu lukijaksi.
Joka tapauksessa nyt on yk3 lopuillaan ja yk4 alkanee jo huomenna.
Toivotan mahdolliset lukijat tervetulleeksi :) Voihan se olla, että kirjotan tätä vaan itselleni, jos kukaan ei tunnustaudu lukijaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)