Aika matelee

Tänään kävin Taysissa "kilpirauhaskäynnillä". Mua jännitti sekin ihan hirveesti, kun pelkäsin sitä palopuhetta, että miksi olen raskaaksi hankkiutunut. Mutta nyt olikin eri lääkäri, nuorempi nainen, joka vaan onnitteli mua :) Lääkitystä jouduttiin taas vaihtamaan ja annosta pienennettiin raskauden vuoksi. Varmuuden vuoksi sain jo kuukauden päähän seuraavan käynnin, sillä jos raskaus jatkuu, niin kontrollikäyntejä Taysissa on about kuukauden välein ja hoito siirretään sisätautien poliklinikalta äitiyspolille. Ja tarkoitus on saada pidettyä arvot hieman liikatoiminnan puolella. Se on kuulemma turvallisempi kuin vajaatoiminta. Ja nyt olin siis taas reilummin liikatoiminnan puolella.

On tosi outoa, kun ihmiset onnittelevat mua raskauden johdosta (eli nyt jo kaksi lääkäriä, yksi sairaanhoitaja ja kaksi ystävääni, jotka tästä tietävät). Mun päähäni kun tää asia ei ole vielä uponnut eikä tunnu yhtään siltä, että olisin raskaana. Enkä tähän uskokaan, ennen kuin maanantaina asia selviää. Voi kun viikonloppu menisi nopeasti!

Pientä tuhruttelua on ollut edelleen, silloin tällöin. Joka kerta se pelästyttää. Mut toisaalta tätä on ollut koko ajan. Ja joka kerta ajattelen "tässäkö tää nyt oli". Hulluksihan tässä tulee.

Tämän päivän testi

Pakko oli tehdä aamulla testi, kun kaapissa oli vielä toinen viikkonäytöllinen testi ja edellisen 1-2 jäi häiritsemään. Nyt testiin pärähti teksti raskaana saman tien, ennnen kuin ehdin testiä edes pöydälle asettaa. Viikkoja laski pari minuuttia ja tulos oli 2-3. Eli nousua tapahtunut :)

Silti maanantai jännittää ja pelottaa ihan hirveesti. Itku tulee varmasti, oli uutiset sitten hyviä tai huonoja.

Raskaana, kunnes toisin todistetaan

Jep. Verikokeesta tehty raskaustesti: positiivinen. Lääkäri onnitteli :) Mä olin vaan tosi hämmentynyt. Ja oon edelleen.

Maanantaina pääsen ultraan, jossa katsotaan mikä on tilanne eli että onko kaikki ok ja kaikki oikeassa paikassa.

Siihen asti jännittää. Ihan kauheesti. En vielä jaksa uskoa mihinkään.

Paitsi että lähes-ihmeitä näyttää tapahtuvan ;)

Paniikki jatkuu!

Tänään tein CB:n viikkonäytöllisen testin ja tulos oli: Raskaana 1-2. Tämä hämmentää edelleen. Yllätyksenä ei enää tullut positiivinen tulos, mutta tuo viikkomäärä ihmetyttää. Pitäisi nimittäin olla enemmän viikkoja. Niinpä luulen, että kyseessä on kemiallinen raskaus. Ja tähän olen nyt jo myös asennoitunut. Onnellinen ja iloinen olen siitä, että onnistuimme hedelmöittymään :) Ihan luomusti, minun munasolulla ja miehen siittiöillä. Etappi se on tämäkin :)

Huomenna menen varmuuden vuoksi lääkäriin, jotta voidaan tehdä raskaustesti verikokeella. Tässä kun on nyt kilpirauhashässäköiden vuoksi tärkeä tietää, missä mennään.

Paniikki!

Tän ei pitänyt mennä näin.

Kuukautiset ovat olleet alkamaisillaan jo viikon ajan. Mutta tuhrun lisäksi mitään muuta ei ole tullut.
Niinpä jo illalla päätin, että teen aamulla varmuuden vuoksi raskaustestin, jotta saan raskauden poissuljettua.
Mutta: Testiin piirtyi kaksi viivaa!! Toinen on hailakka, mutta ei mikään haamu, vaan ihan vaaleanpinkiksi luokiteltava selkeästi havaittava viiva. Jalat meinasi lähteä alta. Paniikki!

En ollut kuvitellut tätä hetkeä tällaiseksi. Tässä vaiheessa pitäisi itkeä onnesta. Mutta olen vain paniikissa. Mitäs nyt??? Huomenna ei kai auta kun aamusta kaivaa kaapissa Clearbluen viikkonäytöllinen testi. Osa musta toivoo, että siihen tulee teksti 'ei raskaana', osa 'raskaana' -tulosta.

Oli miten oli, perjantaina olen menossa lääkäriin Taysiin taas joka tapauksessa. Saa nähdä menenkö juttelemaan niitä näitä vai kuulemaan läksytystä, kun olen itseni tähän tilanteeseen hankkinut.

Niin ja, seksiähän meillä ei ole juuri ollut, viimesen kahden kuukauden aikana muistaakseni kerran. Ja nähtävästi se riitti.

Se siitä vauvakuumesta taas sitten

Vauvakuume on nyt vaan pakko haudata, vaikka se kuinka yrittää puskea esiin. Kävin tiistaina taysissa ja lääkäri pamautti melkein heti alkuun, että joo tällä näkyy, että rauskaushaaveista on puhuttu, että ne pitää unohtaa. En siis edes ehtinyt kysyä, saisiko yritystä jatkaa :( Todennäköisesti puolitoista vuottaa riittänee eli ensi kesänä saisi sitten jatkaa yrittämistä. Yritän olla miettimättä asiaa, sillä ahdistaa ja tulee vaan surullinen olo, jos sitä mieti, sillä tuo tuntuu niiiiin pitkältä ajalta. Kun sitten vasta saa aloittaa yrityksen ja tiedän jo kokemuksesta, ettei se heti tärppää, niin ei siellä mitään riemun kiljahduksia lääkärin vastaanotolla mun puolelta kuultu.

Toisaalta tässä on kaikkea, mikä vie ajatukset muualle. Töissä siirryin toiseen tehtävään ja hommia on riittänyt ja vastuu kasvoi myös samalla. Joten enpä tässä edes äitiyslomalle malttaisikaan jäädä (pakko ajatella positiivisesti) :)

Onko teillä mitään postaustoiveita? Kysymyksiä?

Arastava vauvakuume

Vauvakuume on palannut. Ihan yllättäen jostain tai johtuisiko siitä, että plussauutisia on tullut suunnasta jos toisestakin. Pääsenkin taysiin jo ylihuomenna ja vähän tilanteesta riippuen ajattelin tiedustella, saisiko yritystä jatkaa. Ja jos saa niin aion varata ajan aukiolotutkimukseen. Ja sit ehkä jatketaankin yrittämistä. Että näin ne fiilikset muuttuvat. Pidän teidät ajantasalla. Jos siis joku vielä lukee?
Nyt kun oon salasanan takana ja kirjottelen harvemmin, niin taitaa suurin osa lukijoista olla tippunut pois...oma vikani.