Lapsettomuutta

En koskaan ajatellut, että lapsen saaminen olisi näin vaikeaa ja että se sattuisi henkisesti näin paljon.
Koen, että kärsin lapsettomuudesta. Okei, olen saanut plussan raskaustestiin kaksi kertaa, mutta myös menettänyt molemmat plussat ilman lopputulosta, että saisin lapsen. Eli olen lapseton. Yritys aloitettiin 04/2011 eli aikaa on jo kulunut. Mutta mihinkään tutkimuksiinn tai hoitoihin en ole vielä menossa eikä meitä sellaisiin kelpuutetakaan, noiden plussien takia. Sekin toisaalta tuntuu väärältä. No, nyt täytyy taas rämpiä tässä suossa ja odottaa parempia aikoja.

Taas.

Keskenmeno. Taas. Toinen peräkkäinen keskenmeno. Edellisestä on hieman päälle 3 kk.
Saammeko koskaan lasta? Ainut kysymys, mikä päässäni tällä hetkellä pyörii.

Mitä olen oppinut? Posiitivinen raskaustestin tulos ei vielä tarkoita yhtään mitään.

Pelottaa

Minua pelottaa ihan liikaa. Pelottaa, että tämä oli taas tässä. Vaikka tämä pieni vuoto voi johtua vaikka vain kohdun kasvamisesta. Mutta minua pelottaa, että tämä enteilee keskenmenoa. En tiedä, miten kestäisen toisen perättäisen keskenmenon. Vaikka kai siihen on vaan nyt valmistauduttava.

+

Raskaustesti näyttää plussaa. Sekä tavallinen että CB:n viikkonäytöllinen. Olen raskaana. Mutta minua pelottaa enkä jaksa uskoa vielä, että tämä on totta. Kesällä tapahtunut keskenmeno on vielä liian tuoreessa muistissa. Nyt on mentävä päivä kerrallaan.

Tästä on positiivisuus kaukana

Vituttaa. Ja sanon sen suoraan. Ja itkettää. Tekisi mieli taas heittää hanskat tiskiin lisääntymishaaveiden suhteen. En vaan jaksa tätä.

Kuukautiset alkoivat ja itku tuli. Itkettää, että emme onnistuneet. Ja kyllä tiedän, että ei ole itsestään selvää, että olisimmekaan onnistuneet. Mutta keskenmenon jälkeen tämä oli ensimmäinen yrityskierto ja tuntuu siltä, kun oltaisiin taas alussa. Siinä tilanteessa, missä oltiin 04/2011.Omassa mielessäni lasken, että tämä oli yk1.

En voi lukea tällä hetkellä raskausblogeja, koska ärsyttää niin paljon. Pahoittelen.

oma kroppa ihmetyttää taas

Ovis tuli ja meni, bongasin sen Clearbluen digitaalisella testillä, joten uskon voivani luottaa hymynaamaan. Ja ovis hyödynettiinkin. Tosin en usko, että tästä kierrosta tärppäsi, sillä nyt on kp22 ja pientä hyvin haaleaa tuhrua on esiintynyt. Toisaalta voi johtua virtsatietulehduksestakin. Joka tapauksessa odotukset eivät ole kovin korkealla (vaikka tiedänkin, että itku tulee kun/jos kuukautiset alkavat). Vauvakuume on kova, mutta uskonpuutetta tämän koko homman suhteen on ilmassa :/

p.s. Jos jollain on kokemusta, mistä tollanen pieni tuhruttelu reilusti ennen menkkoja voi johtua, saa kertoa.

Tänään

Tänään on tullut kuluneeksi jo noin puolitoista kuukautta keskenmenosta ja olen toipunut siitä mielestäni jopa yllättävän hyvin. Asia ei pyöri mielessäni juuri laisinkaan ja jälkivuoto kesti vain noin viikon. Ja ensimmäiset keskenmenon jälkeiset kuukautisetkin on jo koettu eli kroppani toimii taas, jippiii!! (enpä ole koskaan ehkä ollut niin onnellinen kuukautisten alkamisesta kuin tällä kertaa olin :)

Tänään myöskin tiedän, että lääketieteellistä estettä lapsen yrittämiselle ei enää ole. TAYSin lääkäri näytti vihreätä valoa ja kilpirauhasarvot ovat asettuneet normaaliin ja nyt ne vain pyritään myös pitämään siinä. Eli yrityksemme jatkuu ja itseasiassa loppuviikosta oon jo noin puolessa välissä kiertoa eli peitot heilukoon taas! :)

Tänään on myöskin 1.elokuuta, mikä tarkoittaa sitä, että astelemme alttarille tasan kuukauden päästä. Jännittää jo nyt ihan valtavasti, vaikka hääjärjestelyt alkavatkin olla valmiina.

Voisin sanoa, että tänään asiani ovat siis hyvin.

p.s. Tänään alkaa myös Bellyn projekti, johon itsekin osallistun :)