Nyt on minun vuoroni aloittaa keskustelu ja kun projektiin liittyin, niin päätin aiheen oikeastaan jo saman tien :)
Eli mitä mieltä te olette siitä, tarvitseeko olla naimisissa tai edes kihloissa, kun suunnittelee perheenlisäystä?
Minä ja mieheni emme ole naimisissa emmekä edes kihloissa. Olemme olleet yhdessä vajaa 2 vuotta ja asuneet saman katon alla 1 ½ vuotta. Alkuun mies puhui, että haluaa ehdottomasti olla naimisissa ennen kuin lapset tulevat kysymykseen, mutta jostain syystä hänen mielensä on nyt muuttunut ja hän on sitä mieltä, että on ihan ok, ettemme olla naimisissa. Olen silti tätä pohtinut, koska luulen, että esimerkiksi vanhempani olettavat meidän menevän naimisiin ennen lapsia. Tämä johtuu siitä, että he ovat kuitenkin sen ikäisiä, että aikanaan on pitänyt olla naimisissa, jos on lapsia tullut, muuten on katsottu pahalla. Entä saatika miten isovanhempani suhtautuvat? Äitini on jo pitkään vihjaillut, että lapsenlapset olisivat kivoja, mutta tuskin hän niitä nyt lähitulevaisuudessa odottaa saavansa, sillä kukaan meistä lapsukaisista ei ole edes kihloissa. Että mitäköhän vanhempani tuumaavat, jos raskaaksi tulen? Aletaanko patistaa naimisiin?
Minun mielestä ei tarvitse olla naimisissa. Toki myönnän, että kovasti haluaisin naimisiin ja minusta olisi hienoa, että lapset syntyisivät avioliittoon, mutta ei se mikään edellytys tai pakko ole. Minusta riittää, että minä tiedän haluavani jälkikasvua mieheni kanssa ja hän minun kanssani.
Mutta mitä mieltä te olette?
Meillä odotettiin häiden yli yrittämisen aloittaminen. Toisaalta, olisin ihan mainiosti voinut elää elämäni menemättä naimisiin. Vuosi ennen häitä sanoin hieman vastahakoiselle miehelleni, että joko mennään naimisiin nyt tai sitten ei ollenkaan. Naimisiinmenosta haaveilun halusin lopettaa ja aloittaa perheen peruustamisen.
VastaaPoistaMielestäni lapselle tärkeintä on, että koti on turvallinen ja että lapsella on hänestä huolehtivia ja rakastavia ihmisiä lähipiirissään.
Minusta sillä ei ole juurikaan mitään merkitystä. Jotkut tosiaan haluavat ensin naimisiin ja sitten vasta lapset. Minä uskon, että meillä tulee lapsi ennen naimisiin menoa. Itseasiassa minulle on aika yhden tekevää menemmekö naimisiin vai ei. Helpottaisihan se varmaan paperisotaa yms. Me olemme olleet jo 6 vuotta yhdessä, kihloista ollaan puhuttu, tänä kesänä piti mennä, mutta ei mentykkään. On se vain niin jos kihloihin menee vuoden tai kahden päästä olisi mukava pitää häät.
VastaaPoistaNoista vanhemmista sen verran. Oma siskoni meni "salaa" naimisiin maistraatissa ennen esikoisensa syntyä. Tästä ei tiennyt oikeastaan kukaan, paitsi minä ja yksi serkkumme. Siskoni piti oman nimen ja nyt sitten vasta vaihtoi sen, ovat olleet yli 4 v. naimisissa. Äitini tuntui kauhistuvan enemmän siitä, että he ovat naimisissa.. Sekin kyllä varmaan sen takia, että asia oli pidetty salassa.
Mutta minun vanhempani tuskin pöyristyvät siitä, että ei olla naimisissa ja lapsia tulee ennemmin. Äitini täytti kesällä 50 ja isä on 49 v. He menivät itse aikoinaan naimisiin siskoni ristiäisissä :)
Parisuhteessa perheen perustamiseen tarvitaan parin välinen luja luottamus toisiinsa ja se voidaan saavuttaa ilman virallisia papereitakin. Minulla ja miehelläni molemmilla oli ajatus naimisiin menosta ennen perheenperustamista ja siitä halusimme pitää kiinni vielä yhdessä ollessa. Meille avioliitto itsessään merkitsee paljon. Mutta yksi osa-alue siitä on perheen perustaminen.
VastaaPoistaPaperit eivät pidä perheitä kasassa, vaan sydämen lupaus toiselle. Muiden vuoksi ei häitä tarvitse juhlia tai edes maistraattiin kävellä, jos ei naimisiin ole tarvetta mennä. Jos ja kun asiasta joku kysyy, niin sehän on vain keskustelu siitä, mitä avioliitto kullekin merkitsee. Perheen välinen luja rakkaus ja luottamus saa riittää, jos se tuntuu omalta.
Mä sanoin heti alusta asti miehelle, että en lapsia tee ennen ku oon naimisissa. Tämä johtuu toki minun hengellisestä taustastani, jonka takia minä ja suurin osa suvustani arvostaa sitä, että on naimisissa. Mies ei olisi välttämättä halunnut ensin naimisiin, mutta tuli kiirus kosia kun sillä vauvakuumetta pukkas :D Mutta en pidä huonompana niitä jotka eivät ole naimisissa. Kukin tehköön kuinka haluaa ja suhteen laatuhan se tärkeintä on ja se kuinka rakastaa lasta. Minä olen aina halunnut nuorena naimisiin ja nuorena lapset ja yritys aloitettiin heti kun häät oli pidetty.
VastaaPoistaKomppaan eveä, eli hengellisestä taustastani johtuen halusin ensin naimisiin ja sitten vasta lapset.
VastaaPoistaEn millään tavalla arvostele tai väheksy pariskuntia, jotka eivät halua naimisiin. Jokaisen oma asia.
Minunkin mielestä jokainen saa päättää parhaan tavan omalla kohdallaan eli mikään "pakko" ei ole olla naimisissa/kihloissa ennen lapsia. Minä itse ja mieheni koemme haluavamme olla naimisissa ennen lasten tuloa ja hääpäivä päätettiinkin ennen yrityksen aloittamista. Tällä tietoa ollaankin sitten masu pystyssä alttarilla... :D
VastaaPoistaMielestäni sillä ei ole mitään merkitystä lapsen tekoon onko kihloissa taikka naimisissa! Pääasia on se, että puoliskon kanssa ollaan tosissaan ja halutaan yhteinen lapsi. :)
VastaaPoista"Mielestäni sillä ei ole mitään merkitystä lapsen tekoon onko kihloissa taikka naimisissa! Pääasia on se, että puoliskon kanssa ollaan tosissaan ja halutaan yhteinen lapsi. :)"
VastaaPoistaJuurikin näin.
Me mentiin viime kesänä naimisiin, mutta se ei liittynyt mitenkään tähän yrittämiseen.
Mulle tällä asialla ei ole suurta merkitystä, jos lasta haluavan pariskunnan suhde on muuten vakaa ja valmis jälkikasvulle. Lapsi ei sitä avioliittoa tarvitse. Ymmärrän että joillekin avioliitto on tärkeä ensin ennenkuin tehdään lapsi ja oleellisinta silloin lienee että molemmat naimisiinmenijät ovat yhteisellä kannalla asiassa. Mulle oma jälkikasvu tuntuu primitiiviseltä tarpeelta ja avioliitto taas rituaalityyliseltä rakkauden juhlalta, jota saatan siis myös haluta jossain vaiheessa elämääni. Avioliitolla on paljon hyviä merkityksiä - tarkoitan.
VastaaPoistaEi tartte, voi olla ihan sinkkukin ;o)
VastaaPoistaNojoo, olin aina ollut sitä mieltä et minä haluan naimisiin ennen lapsia. Häänikin olin jo suunnitellut vuosia sitten :o) Mutta nyt siis yritän lasta periaatteessa yksin. Kyllä minä naimisiinkin vielä joskus haluaisin, mutta en todellakaan mitään oikeita häitä enää, maistraatti riittää. Mutta jos en löydä "sitä oikeaa" niin ei sekään varmaan niin kauheasti haittaa, kunhan saan lapsen!
Me ei kanssa olla menty ee kihloihin viel vaikka juteltu onkin asiasta. Mutta uskon että raskauduttuani tai lapsen saannin jälkeen menemme kihloihin. Ei se elämä minusta mikiskään muutu jos menee kihloihin tai naimisiin, kunhan tekee vain niinkuin itse parhaakseen tuntee :)
VastaaPoistaItse olen ollut hyvinkin vanhanaikainen aikaisemmin ja ajatellut, että ensin naimisiin ja sitten jälkikasvu. Kun vauvakuume sitten yllätti, ei siitä suinkaan päässyt pyristelemään irti ja se oli menoa. Etenkin kun mies on epäileväinen koko avioliittoa kohtaan oman taustansa takia, oli helppoa hylätä pillerit kun mies sitä vihdoin ehdotti.
VastaaPoistaKun lasta ei alkanut kuulua, päätimme hääpäivän sillä periaatteella, ettemme loputtomiin halua odottaa "sitä sopivaa hetkeä". Ja siltähän se nyt kovasti näyttää, että häät siirtyvät yhä kun vauvat päättivätkin saada alkunsa <3
Kihloissa siis olemme, mutta vauvojen takia en ole valmis kiirehtimään naimisiin ison vatsan kanssa! Eikä se minulle enää niin tärkeää olekaan. Olisihan se hienoa jos välttyisi isyyden tunnustamiselta ja kaikilla olisi heti alkuun sama sukunimi, mutta nyt asiat menivät näin. Pidetään häät kun arki on rauhoittunut eikä hoppuilla turhaan. Meillähän on loppuelämä aikaa :)
Ei todellakaan tarvitse olla naimisissa tai edes kihloissa. tämän päivän maailmassa ei tarvitse mennä naimisiin enää ollenkaan -onhan se vähän vanhanaikaista.
VastaaPoistaMinä kuitenkin halusin mennä naimisiin ennen vauvaa. Aloitimme tosin yrittämisen ennen naimisiinmenoa (onneksi!), mutta kerkisimme naimisiin, ennenkuin tärppäsi -kuten tiedätte :)
Käytännön järjestelyiden kannalta voi olla helpompaa/kivempaa järjestää häät ennen kun on vatsa pystyssä, niin morsiankin voi kilistellä rauhassa tervetuliaismaljat niin halutessaan. Samoin kun ei tarvitse hankkia lapsenvahtia tmv. Toki nämähän on järjestelykysymyksiä, mutta jokatapauksessa.
Olen sen verran vanhanaikainen tässä asiassa että minusta lapset kuuluvat avioliittoon. Mutta se onkin oikea tapa vain minulle, jokainen tehköön kuten itse parhaaksi näkee:)
VastaaPoista