Edellinen postaukseni herätti taas paljon keskustelua, mitä siis projekteihin tulee. En tiedä johtuuko vain siitä, että olen ollut todella väsynyt tällä viikolla ja kärsinyt mitä ihmeellisimmästä kivuista, mutta itselläni meni vähän fiiikset koko projekteihin :( Kun itse olen ajatellut, että projektit ovat vain kiva "pikkulisä" blogimaailmassa, mutta nyt kun on puhuttu jaotteluista ja aikarajoista, niin projekti ei tunnukaan niin kivalta. Ymmärrän toki pitkään yrittäneiden ajatukset, mutta itselleni tuli ikäänkuin huono omatunto, että olen yrittänyt vasta vajaa 6 kk...
Noh, katsotaan fiilikset parin viikon päästä.
Täällä on kierron puoliväli ainakin ylitetty, muuten en tuntemuksista osaa sanoa mitään :)
Älä ota sitä henkilökohtaisesti. :) Asiassa kannattaa nähdä jotain hyvää: ette ole yrittäneet vuotta tai sen yli. Ette ole vielä virallisesti lapsettomia. Se ei nimittäin ole mikään meriitti, etkä todellakaan saa tuntea itseäsi jotenkin huonommaksi, jos et pitkään yrittäneiden joukkoon pääse.
VastaaPoistaEn oikein usko tietäväni ketään yltiöpositiivista yrittäjää, joka jaksaa yli vuodenkin jälkeen vielä uskoa ilman epäonnistumisen tunteita. Lapsettoman mieli on melko synkkä ja katkeruus on aika lailla perustuntemus ainakin omalla kohdallani. Mikäli ohjaat itsesi automaattisesti meidän pidempään yrittäneiden pariin, voi mielipaha ja ahdistuneisuus tarttua sinuunkin. Yritä nähdä asiat positiivisena, vaikka puoli vuotta voi tuntua kohtuuttoman pitkältä.
Mullakin tuli paha olo sun puolesta, että olet ollut innoissasi järjestämässä ja luvannut ottaa ison taakan niskaasi, mutta sitten tulee tuollaista kommentointia. Ymmärrän molemmat puolet, mutta en pidä tästä jaottelusta ja tuli tosiaan semmoinen olo, että vähätellään toisen tuskaa, vaikka se voi tuntua toisesta yhtä pahalta myös jo aiemmin. Mutta minä kannustan sinua jatkamaan ja olisin edelleen mukana vaikka minut luokiteltaisiin pidemmin yrittäneisiin. Me tarvitsemme myös heidän asiantuntijuuttaan ja tukeaan.
VastaaPoistaVoi kurjuus! Ei kenelläkään ole varmasti ollut tarkotuksena pahoittaa mieltäsi. On hienoa, että olet ilmoittautunut innokkaaksi projektin vetäjäksi. Kenenkään ei varmasti ole myöskään ollut tarkoitus vähätellä sinun yritysaikaasi. Puoli vuotta on jo aika, joka alkaa tuntua. Pelko alkaa jo pikkuhiljaa hiipiä mieleen.
VastaaPoistaViime projekteissa on ollut mukana sellaisia yrittäjiä, joilla on tärpännyt yrityskerroilla yksi tai kaksi. Se tuntuu toisinaan kovin raskaalta. Minä olen sen verran pieni ihminen, että en osaa olla iloinen ja onnellinen sellaisen kanssaprojektilaisen raskaudesta, joka onnistuu heti yrityksen aloitettuaan. Projektin toivoisin nimittäin tuovan nimenomaan vertaistukea.
Nyt äänessä ovat olleet lähinnä pitkään yrittäneet. Jospa lyhyemmän aikaa yrittäneet nyt vuorostaan aktivoituisivat ja ilmooittautuisivat tähän projektiin. Tietysti te ansaitsette olla mukana projektissa. Kukaan ei halua viedä teiltä sitä oikeutta pois.
Höh, pois tuollaiset huonot tuntemukset! Eiköhän meistä jokainen ole tuntenut pahoja pettymyksiä silloinkin, kun yritystä on ollut vaikka vain muutamakin kuukausi takana. Itselläni on keväisestä (varhaisesta) keskenmenosta nyt noin puoli vuotta ja tuntuu, että siitäkin on ikuisuus.
VastaaPoistaJaottelu on vähän ikävää, mutta sitä oikeastaan alkaa tekemään haluamattaan jossain kohtaa. EN todellakaan toivo, että kukaan joutuisi kärsimään samoja asioita kuin vaikkapa itse JA en todellakaan tarkoita, että niiden, jotka onnistuvat vaikkapa ekasta kierrosta, pitäisi jotenkin pyydellä anteeksi sitä, että heillä on ollut tuuri ja kaikki muu puolellaan. (Tunnen kuitenkin kateutta ja mielessäni ajattelen, että eipä tuokaan voi tietää, miltä tuntuu, kun ensiksi yrittää 9kk ja saa iloita plussasta vain pari viikkoa - ja sitten taas joutuu määrittelemättömän pitkäksi aikaa tähän stressaavaan yritysmaailmaan.)
Vähän se siis ärsyttää - myönnän - jos joku ensimmäisen tai toisen yk:n jälkeen itseskelee, kuinka ei ole onnistunut. Mutta sellaisessa kohtaa on hyvä palata ajassa taaksepäin ja miettiä, että on sitä itsekin ainakin pieniä pettymyksiä tuntenut. Kuitenkin totuus on, että tässä kohtaa asiat vaan ovat erilailla kuin silloin aluksi. (Joku 5 vuotta yrittänyt - hoitoja läpikäynyt; ehkä kokenut useitakin keskenmenoja - sanoisi varmasti minulle samaa. Ja ymmärrän sen hyvin.)
Saikohan ajatuksestani nyt mitenkään kiinni...
Teet kuten sinusta tuntuu! Itse aloitin blogini 6 kuukauden yrityksen jälkeen, jolloin tuntui sille että halusin avautua yrittämisestä johonkin. Siitä lähti varmasti se kaikkein vaikein puoli vuotinen. Minusta ei kenenkään pitäisi loukkaantua siitä että jos jokin "raja" laitetaan osallistumiselle johonkin projektiin, se on minusta jokaisen vetäjän itsensä päätettävissä. Ei tällaisen "pidempään yrittäneiden" -projektin ole tarkoitus väheksyä kenenkään "vähemmän yrittäneen" tunteita (miten voisin itse väheksyä, kun olen ne itse kokenut) vaan tarkoitus lienee on että olisi projekti, jossa kaikki osallistujat olisivat suunnilleen samalla viivalla yrittämisen kanssa. Minusta on ollut hienoa olla vetämässä (ja olla ollut mukana) projekteissa joissa on ollut kaikenlaisista tilanteista mukaan lähteneitä projektilaisia. Vaikka en voi sitä kieltää, etteikö hetken aina ketuttaisi silloin kun jollakin toisella yritys on kestänyt vähemmän aikaa ja itseni näkökulmasta tapahtunut helposti. Toivottavasti kaikilla nyt ei mene fiilikset kaikkiin projekteihin, ne ovat olleet mukava lisä tähän blogimaailmaan ja niiden tarkoituksena lienee lisätä blogistien välistä kanssakäymistä!
VastaaPoistaRäsynukke: En siis tunne itseäni mitenkään huonommaksi, vaikka vähemmän aikaa olemmekin yrittäneet :) Kaikkihan pidempäänkin yrittäneet ovat olleet samassa pisteessä.
VastaaPoistaPuoli vuotta ei tunnu kohtuuttoman pitkältä, itse asiassa jos mietin aikaa taaksepäin, niin puoli vuotta on mennyt tosi nopeasti. Epätoivoa en ole vielä itsessäni havainnut ja muutenkin ihan positiivisen mielin olen. Mielialat vaan vaihtelee :)
Vilkas: Kiitos taas ihanasta ja tsemppaavasta kommentista <3
Toiveissa: En uskokaan, että kenelläkään oli tarkoitus pahoittaa mieltäni. Enkä oikeastaan pahoittanutkaan, vaan ehkä enemmänkin turhauduin :) Puoli vuotta tosiaan alkaa tuntua, vaikka se ei mielestäni tosiaan vielä kohtuuton aika ole. Mutta tottahan toki puolen vuoden kohdalla alkaa jo miettiä, että mikäs tässä kestää...yritän silti pysyä positiivisena ja olla miettimättä ajan kulua.
miraana: Kyllä mä ymmärrän jaottelun, luulen, että fiilikseni johtui vaan siitä, että tunsin itseni väliinputoajaksi. Ja kun vaikuttaa siltä, että suurin osa olisi ilmoittautumassa pitkään yrittäneisin eli omia kohtalotovereita ei tunnun tällä hetkellä blogimaailmassa juuri liikkuvan. Ei se maailma kuitenkaan siihen kaadu, jos projektia ei nyt tulekaa kasaan ja vaikken pitkään yrittäneisiin vielä kuulukaan. Sitten jään vain taka-alalle ja kirjottelen omaa blogiani.
Junna: Näin teen :) Eiköhän tämä tästä vielä selkeydy ja projektit varmasti porskuttavat eteenpäin jatkossakin. Ja myönnän jo nyt tässä vaiheessa, että kyllä itseänikin ärsyttää vähemmän aikaa yrittäneiden plussat, ei sille mitään mahda. Itselläni ei oikeastaan mitään ennakko-odotusta ollut eikä ole vieläkään, että kauanko yrityksemme kestää, mutta kyllä tässä puolen vuoden kohdalla vähän jo mietityttää varsinkin, kun monet plussaavat jo ekasta kierrosta.
Hei :) Olisin itse kiinnostunut osallistumaan projektiisi. Meillä on menossa yk 8 ja toisin sanoen oikeassa ajassa 10 kk ollaaan yritetty joten en nyt oikein tiedä että ollaanko tässä pitkään yritetty vai miten se nyt ajatellaan kun hoidoissa ei olla, sairaus tiedetään ja hoitoihin ei aiotakaan mennä.... Ehkä itse miellän itseni pitkään yrittäneisiin. Minulle on sama vaikka kaikki yrittävät ois samassa projekissa, niin osallistujamäärien kuin toisen vetäjän etsinnänkin takia.
VastaaPoistapoöppiäinen: Mukaan vaan!
VastaaPoista