Tänään aamulla herätessäni luin ystävältäni tulleen tekstiviestin: Plussa!!! Alkoi ahdistaa. Alkoi ahdistaa niin paljon, että en tiennyt mitenpäin olisin. Ja sitten tuli itku. Miksi, oi MIKSI elämä on niin epäoikeudenmukaista??? Kyseinen ystäväni aloitti yrittämisen kuukausi sitten eli tärppäsi ensimmäisestä kierrosta. Miten se voi edes olla mahdollista? Jos meillä olisi tärpännyt ensimmäisestä kierrosta niin esikoisemme oli jo lähes vuoden ikäinen. Mutta ei, sen sijaan olemme lähtöpisteessa ja takana kaksi keskenmenoa, jotka ovat hajottaneet minua henkisesti enemmän kuin tajusinkaan. Ja se tajusin tänään kun aloin itkeä. Olen rikki ja välillä tuntuu etten edes jaksa enää yrittää, koska pelkään pettymyksiä.
Ja en tiedä miten voi seurata vierestä ystäväni raskautta, ilman näitä katkeruuden ja vihan tunteita.
Miten te olette selvinneet jos olette kuulleet että joky erittäinkin läheinen ystävänne on raskaana?
Kaikki apua otetaan nöyränä vastaan.
EN voi oikein muuta kuin toivottaa voimia. Miellän tilanteeni sinun tilannettasi helpommaksi, sillä minulla raskaudet eivät ole ikinä alkaneetkaan. Ei ole ehtinyt nostaa toiveitaan ikäänkuin kattoon...
VastaaPoistaSilti oman miltei 2 ja puoli vuotisen yrityksen aikana ovat vuorotellen vierelläni raskautuneet ensin kaksi hyvää ystävääni ja nyt viimeisimpänä siskoni, joka oli yrittänyt muutaman kuukauden. Joskus asiaa yksin ajatellessani tuntuu kieltämättä epäoikeudenmukaiselta ja olen itkenytkin. Mutta oikeasti olen iloinen siskonikin puolesta. En halua hänelle vyöryttää kaikkea omaa pettymystäni (vaikka hän tietääkin meidän lapsettomuudestamme)...
Itse nyt niin paljon kuin siltä tuntuu! En muista oletko maininnut että onko sinulla ketään (miehesi lisäksi) joille voisit puhua keskenmenoista? Uskon että se voisi olla edes vähän lohdullista.
Onko teille tullut vaihto-oppilas? Millaista se on?