Tuntuu, että joudun pitämään sisälläni kaikenlaisia tuntemuksia. Välillä itkettää, mutta haluaisin itkeä rauhassa. Niin, että kukaan ei näe (tällä tarkoitan lähinnä miestäni ja meillä asuvaa vaihtaria). Koirakin välillä ärsyttää, koska jos itken, niin koira tulee lohduttamaan. Haluaisin parkua yksin.
Ja eilen tämä ahdisti, kun katsoin Erilaiset äidit -jakson, jossa pariskunta kertoi lapsettomuudestaan. Kyynel pyrki silmäkulmaan ihan koko ohjelman läpi, mutta pidättelin näitä kyyneleitä. Ja ehkä siksi ahdistuin enemmäin kuin olisi pitänyt. En meinannut nimittäin saada unta tämän jälkeen.
Toisaalta sitä haluaisi tukea tähän kaikkeen, toisaalta haluaisi märehtiä asiaa yksin. Mutta fakta on, etten tukea keneltäkään tällä hetkellä saa, sillä lähipiirissäni ei ole yksinkertaisesti ketään, joka kärsisi tai olisi kärsinyt lapsettomuudesta. Ja olen täysin vakuuttunut siitä, että ihminen, joka ei ole tässä tilanteessa ollut, ei voi tietää, miltä minusta tuntuu. Ei vaikka kuinka yrittäisi. Siksi en tästä edes ystävieni kanssa halua puhua, koska mielestäni heidän kommenttinsa vain satuttavat.
Huomenna edessä käynti gynekologilla, joka on lisääntymislääketieteen erikoislääkäri. Pelottaa.
Eikö ole mitään tilannetta, jossa voisi itkeä jonkin aikaa yksin?! Se on tietysti eri asia tuleeko itku juuri silloin kun tilaisuus olisi, vai haluaako se mieluummin provosoitua aina seurassa...? Itselläni on ehkä hieman päinvastaiset tunnelmat. Tuntuu että itken yksin ulkona kävellessäni tai vähän ennen nukahtamista, eikä kukaan huomaa vaikka joskus ehkä toivoisinkin...
VastaaPoistaNimesi on muuttunut - ehkä anonyymiteetin turvaksi; haluaisitko että muutan sen menneisiin projektipostauksiinkin?
Belly: Periaattessa on, mutta jos oon yksin niin harvoin itkettää. Kun oon muiden seurassa, katson telkkaria tms niin pienikin asia voi saada itkun kurkkuun :(
VastaaPoistaVaihdoin itselleni nimimerkin, koska blogini on taas julkinen :)Jos jaksat muuttaa nimen menneisiin postauksiin, niin muuta vaan, olisi ihan kiva.
Näin minäkin teen paljon. Minusta yksin on helpompi itkeä, välillä tuntuu että itkullani myös järkytän muita. ja toisaalta taas kaipaan sitä tukea ja sitten kun sitä saan minua ärsyttää koska muut eivät kuitenkaan ymmärrä. Suru on ihan helvetin vaikea elämänkumppani :(
VastaaPoistaTurnip2008: Minusta yksin itkeminen on helpompaa, koska voin vaan itkeä eikä tarvi perustella kenellekään, miksi itken. Heti, kun joku näkee niin on taputtelemassa olalle tai kyselemässä ja siitä vasta ärsyynnynkin. Helppoa olla nainen vailla lasta :)
VastaaPoista