lauantai 12. tammikuuta 2013

Selvisin eilisestä, miten selviän huomisesta?

En oikein vieläkään koe olevani valmis palaamaan blogini ääreen, mutta katsotaan, mitä tästä tulee.
Eilen se oli. Laskettu aika. Mutta ei, en ollut eilen raskaana, en synnyttänyt enkä synnytä huomennakaan. Saa nähdä, synnytänkö koskaan. Olenko edes raskaana enää koskaan. En silti eilen itkenyt, en vain osannut.

Mieliala on ollut kaikkea muuta kuin korkealla, sillä kroppani on keksinyt ihan uusia temppuja. Ovulaatiota yritin kovasti bongata, mutta ennenkuin onnistuin positiivisen tuloksen saamaan, alkoi vuoto. Ei mikään tiputtelu vaan kuukautiset. Kierron pituudeksi jäi 14 päivää?!?! Tämä tuli ihan puskista, sillä aina kierto on ollut vähintään 27 päivää. Ja miten ylipäätänsä kierto voi olla noin lyhyt. Soitin tietysti lääkärillemme, joka ei kuitenkaan nähnyt syytä huoleen ja veikkasi, että tämä johtuu stressistä. Mikäli kuitenkin vuoto jatkuu pitkään niin pitää varata aika ultraan. Tästä on itku kaukana ja kierto sekaisin. En voi myöskään nyt varata aikaa alkukierron verikokeisiin, koska ei voi tietää, mikä kierron vaihe oikeasti on menossa. Luget tulee myöskin unohtaa nyt toistaiseksi. Eli juuri kun olimme pääsemässä eteenpäin niin tuli takapakkia oikein kunnolla.

Ei tästä tule mitään. Voi kun voisi jotenkin perua tämän lapsen kaipuun, vauvakuumeen.

Mutta kun en voi.

3 kommenttia:

  1. Minäkin toivon usein, että tämän kaiken voisi perua. Voisin vain päättää, että en oikeastaan sitä lasta koskaan halunnutkaan. Mutta ei se onnistu. Tyhjä syli tuntuu fyysisenä kaipuuna eikä sen täyttäjäksi tunnu kelpaavan mikään muu kuin oma lapsi.

    VastaaPoista
  2. Kolmas kerta toden sanoo. Meinaan niin monta kertaa olen yrittänyt sinun tekstiisi kommentoida, en tiedä näkyykö ne jossain muualla... Sympatiani ovat niin puolellasi, oma yrityshstoriani on päivämäärineen täsmälleen samanlainen kuin sinulla. Sillä erotuksella että kohdallani ollut vain yksi keskenmeno. Olen todella pahoillani että olette joutuneet kestämään useamman. Meilläkin laskettu aika tuli ja meni, suru saapui oikeastaan vasta sen jälkeen...Nyt kuitenkin elämä alkaa taas voittaa. Halusin vaan toivottaa sinulle paremepaa tätä vuotta ja uskoa tulevaan. Uskon että kaikki jäjestyy jollakin tapaa aikanaan ja siitä ole vuoren varma että niin sinulle kuin minullekin on elämällä vielä ihania asioita tarjottavana.

    VastaaPoista
  3. Illusia: <3

    LiljaR: Kiitos kommentistasi! Aika outoa, ettet ole pystynyt kommentoimaan aiemmin (ei ole näkynyt kommentteja muualla), mutta nyt onnistui :) Tsemppiä myös teidän yritykseen!

    VastaaPoista