Elämää kuukausi kerrallaan

Vauvakuumeen myötä elämä on muuttunut. Nykyään elän kuukautiskierron mukaan :) Eli ajanlaskuni perustuu kuukautiskiertoon, kun aiemmin mulla ei ollut aavistustakaan kierron eri vaiheista tai en juuri piitannut, milloin kuukautiset tulee.

Nyt elän vaihetta -aika ennen kuukautisia- ja tämä on aina se jännittävin, ja toisaalta pelottavin vaihe. Nyt on menossa kp27 (ainakin epävirallisten laskujen mukaan) ja tosiaan edellistä kiertoa lukuunottamatta kierrot on ollut noin kp28-30. Vielä ei ole mitään kuukautisoireita eli mun tapauksessa tiputteluvuotoa. Nännikipu on hävinnyt, mutta tissit on turvonnu :) tai sit vaan kuvittelen, pitäisi ehkä antaa miehen testata ;) Inhottavinta on sellanen muutaman sekunnin kestävä viiltävä kipu alavatsalla, jommalla kummalla puolella. Mutta odotan siis menkkoja alkaviksi ensi viikolla.

Oon tässä miettinyt, että sitten kun joskus toivottavasti plussa tikkuun tärähtää, niin mitenhän siihen suhtaudun. Tällä hetkellä raskaus ja vauva vaikuttaa vielä niin kovin kaukaisilta ajatuksilta, minakö muka raskaana? Tämä johtuu siitä, että oon aina sanonut, että haluana lapsia -sitten joskus- ja vaikka nyt ehkäisy onkin jätetty pois vajaa 5 kuukautta sitten ja yritys on alkanut, niin mitään konkreettista ei oo saavutettu :) Mä tarvin aina mustaa valkoisella kaikesta, tai plussan tikkuun. Niin se vaan on :)