Kadonnut vauvakuume

Niin siinä vain kävi, että kun sairauden ja sen myötä vauvahaaveiden hautaamisen alkujärkytyksestä toipui ja joutui tottumaan ajatukseen niin voin kertoa, että vauvakuume on hävinnyt taivaan tuuliin. Niin järkyttävältä kuin se jopa omaan korvaani kuulostaa :)  Toki lueskelen teidän muiden blogeja edelleen, mutta muuten vauvat on kovin kaukainen aihe tällä hetkellä. Mistä tulikin mieleen: minähän tilasin tuossa loppusyksystä clearbluen ovistestejä, joita tuskin tuun tarvimaan ennenku parasta ennen päiväys kävelee vastaan, joten olisiko kiinnostuneita arvontaan osallistujia, jos päätän noista luopua?

Ei mitään uutta

Elämä vaan rullailee omalla painollaan eteenpäin. Liikatoiminnan oireet ovat alkaneet helpottamaan ja se näkyi verikokeissakin. Ja sain selvyyden siihen, miksi yritys on laitettava jäihin niin pitkäksi aikaa. Tosiaan mulla on Basedowin tauti, autoimmuunisairaus, johon ei ole lääkettä. Ja siis kilpirauhasen liikatoiminta on tämän taudi yksi oire, jota puolestaan voidaan hoitaa ja lääkkeet ovatkin jo auttaneet. Mutta itse Basedowin tauti menee pois vain ajan kanssa. Ja vasta kunnes vasta-ainekokeissa arvot ovat palautuneet normaaleiksi, saa jatkaa yrittämistä. Ehkä sittenkin jo vaikka vuoden päästä, mutta pahimmassa tapauksessa parin kolmen vuoden päästä. Tämän kanssa on nyt siis vain elettävä ja olenkin jo ehtinyt tottua ajatukseen. Meidän aika on sitten joskus myöhemmin. Lääkärihän kehotti käyttämään nyt ehkäisyä, mutta ei olla käytetty, mutta eipä oo peitotatkaan heilunut :) Pillereitä en suostu ottamaan takaisin, koska ne aiheuttaa migreeniä.

On todella saamaton olo enkä jaksa mitään. Laitetaan liikatoiminnan piikkiin :) Tänäänkin lähdin shoppailemaan, mutta käännyin melko pian takasin, kun meni hermot muihin autoilijoihin liikenteessä. Esimerkiksi liikenneympyrässä ajoi auto vastaan eli väärään suuntaan?! Onneksi ei törmätty. Voi kun kohta olisi jo kesä ja kesäloma.

Itkua

Katsoin juuri Hiljaa toivotut. Itkin. Useammankin kerran. Vaikka molemmissa olikin onnellinen loppu. Kummankaan kohdalla ei tullut minkäänlaisia "miksi tuokin sai" -fiilistä, vaan itkin onnesta. Voi kunpa minäkin saisin joku päivä oman nyytin syliini. Miksi mun täytyi sairastua? Miksi joudun odottamaan? Huomenna meen taas endokrinologille. Tällä kertaa kuulemaan, onko lääkkeet vielä auttanut ollenkaan. Vauva-asiasta en ehkä uskalla kysyä, koska alkaisin vaan itkemään. Ahdistaa.

Paluu töihin & hiuskriisi

Tänään vihdoin palasin töihin sairaslomalta. Jännitti ja aamulla unohdin lääkkeet tietysti kotiin ja ajoin takasin nappaamaan ne mukaan. Ja töissä tuli itku, kun työkaverini, joka vauvahaaveistamme tietää, sattui kysymään, että mitä vaikutuksia tällä liikatoiminnalla on. Sanoin, että vauva pitää vähäksi aikaa unohtaa ja itkin. Että sellasta :) Mutta sen jälkeen oli kyllä parempi fiilis. Mut joo itkeä nyt sitten töissä...tähän on tultu :)

Mittarit oikealla näyttää, että yritystä on takana tasan 9 kk ja häihin tasan 7 kk. Elämä heittelee siis suuntaan jos toiseen. Innolla odotan verikokeen tuloksia kahden viikon päästä, että josko arvot olisi jo lähtenyt tasaantumaan. Ja lauantaina menen häämessuille.

Oon maailman huonoin käymään kampaajalla, käyn ehkä kerran vuodessa jos sitäkään. Värjään itse hiuksia ja kun ei ole mitään mallia, joka kasvaisi ulos, niin yksinkertaisesti unohdan käydä leikkauttamassa latvoja. Ja tänään sain taas opetuksen, miksi olisi syytä käydä useammin....kampaaja antoi hurjaa palautetta mun hiusten kunnosta ja leikkas sit aika REILUSTI niitä latvoja...nyt mulla on siis omalla mittapuulla katsottuna lyhyet hiukset. Ja paniikki tästä, koska en halunnut lyhyitä hiuksia. Ja tämähän johtaa taas siihen, etten mene kampaajalle piiiiiitkääään aikaan, koska haluan kasvattaa pitkät hiukset takasin. Tervetuloa oravanpyörä :)
Haluatteko nähdä kuvan mun "lyhyistä" hiuksista niin voitte nauraa mulle samalla tavalla kuin mieheni? :) Voin siis laittaa teille vertailukuvat ennen ja jälkeen.

Tästä olisi alkanut yk10...

...jos siis yrityskiertoja edelleen voisin ja saisin laskea. Vähän surullinen fiilis. Ei siksi, että ei taaskaan tärpännyt (tässä kierrossa yritystä hieman oli ennen diagnoosin saamista) vaan siksi, että myöskään ensi kierrossa ei tärppää eikä sitä seuravaassa eikä...kun ei saa edes yrittää. Ottaa päähän.

Toisaalta välillä on huojentunut olo. Sain hetkeksi sen elämän takasin, jossa ei tarvi stressata ja laskea päiviä, bongailla ovulaatiota, kärsiä siitä järkyttävästä vauvakuumesta, joka esti välillä kaiken muun ajattelun. Mutta en silti tätä tietä olisi valinnut, jos olisin saanut itse päättää. Haluan edelleen vauvan -niin kovasti :(

Viime päivät on mennyt syödessä ja syödessä. Yritän syödä niin paljon kuin vain kykenen ja ihan mitä vaan. Kaiken maailman herkkuja on uponnut vatsaan. Mutta eipä ole paino vieläkään lähtenyt nousuun. Tiistaina tulee kaksi viikkoa diagnoosista. Vois lääkkeet alkaa vaikuttamaan. Anteeksi, kun tästä valitan, mutta tää painon lasku alkaa vaikuttaa kaikkeen, kun kihlasormus meinaaa tippua sormesta ja en voi istua saunan lauteella, kun sattuu kova penkki takapuoleen :(

Oireita oireiden perään

Liikatoiminnan oireita. Kun toiset häviävät, tulee toisia tilalle :( Mutta olo on nyt tänään ollut jo hieman parempi, joten jaksaisin uskoa, että parempaan suuntaan ollaaan menossa.

Kilpirauhasen liikatoiminta kuulemma aiheuttaa epäsäännöllisyytä kuukautiskiertoon. Great. Tiputtelua on ollut nyt jo monen päivän ajan, siitä lähtien kun lääkkeitä aloin ottamaan. Nyt on kp26 ja oviksen bongasin kp16 eli alkuviikosta pitäisi sitten oikeiden kuukautisten alkaa. Eipähän ole mitää jännitettävää, ei tarvetta tehdä testejä. Vähän tuli suru puseroon, kun tänään satuin muutamaa blogia lukemaan, ja niissä siis ollaan jo raskaana. Tuo tilanne tuntuu nyt niiiiin kaukaiselta omalla kohdallani :(

Mihin voisin karata?

Kilpirauhasen liikatoiminta ei ole kiva sairaus. Lääkkeitä olen nyt syönyt viikon verran, mutta mitään muutoksia ei ole tapahtunut, vaan oireita on tullut lisää :( Ja paino on jatkanut laskemistaan. Huomenna TAAS lääkäriin, alkaa jo kyllästyttämään lääkärissä ravaaminen. Tylsää vaan olla, mutta eipä ole oikeen voimia tehdä mitään.