...jos siis yrityskiertoja edelleen voisin ja saisin laskea. Vähän surullinen fiilis. Ei siksi, että ei taaskaan tärpännyt (tässä kierrossa yritystä hieman oli ennen diagnoosin saamista) vaan siksi, että myöskään ensi kierrossa ei tärppää eikä sitä seuravaassa eikä...kun ei saa edes yrittää. Ottaa päähän.
Toisaalta välillä on huojentunut olo. Sain hetkeksi sen elämän takasin, jossa ei tarvi stressata ja laskea päiviä, bongailla ovulaatiota, kärsiä siitä järkyttävästä vauvakuumesta, joka esti välillä kaiken muun ajattelun. Mutta en silti tätä tietä olisi valinnut, jos olisin saanut itse päättää. Haluan edelleen vauvan -niin kovasti :(
Viime päivät on mennyt syödessä ja syödessä. Yritän syödä niin paljon kuin vain kykenen ja ihan mitä vaan. Kaiken maailman herkkuja on uponnut vatsaan. Mutta eipä ole paino vieläkään lähtenyt nousuun. Tiistaina tulee kaksi viikkoa diagnoosista. Vois lääkkeet alkaa vaikuttamaan. Anteeksi, kun tästä valitan, mutta tää painon lasku alkaa vaikuttaa kaikkeen, kun kihlasormus meinaaa tippua sormesta ja en voi istua saunan lauteella, kun sattuu kova penkki takapuoleen :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti