Paluu kylmään Suomeen

Takaisin ollaan! Viikko etelän lähes +40 asteen lämmössä ja auringossa teki hyvää, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Oli aivan ihana reissu!

Ja sitten koitti paluu Suomeen, ja vettä tuli aivan kaatamalla, kun kentältä kohti kotia ajettiin. Että tervetuloa syksy vaan...no onneksi on kaksi viikkoa kesälomaa kuitenkin vielä jäljellä.

Huomenna on laskujeni mukaan kp28. Mitää oireita alkavista kuukautisista ei ole ollut, mutta ei myöskään mitään raskausoireita, joten saa nähdä, missä oikeesti mennään :) Ehkä en edes niin tuolla reissulla mitään oireita edes yrittänyt bongailla, vaan nautin löhöilystä auringossa. Kaike kaikkiaan tää yk4 on mennyt aikalailla samalla tavalla kuin yk1-3 eli ei mitään yrittämällä yrittämistä, mutta suunnilleen puolessa välissä kiertoa asia on kuitenkin mielessä ollut ;) Keskusteltiin reissulla lapsista ja kyllä me samalla linjalla ollaan, eli pienokainen olisi erittäin tervetullut.

Miten tähän hetkeen on tultu?

Olen aina tiennyt haluavani lapsia. "En nyt, mutta sitten joskus tulevaisuudessa" tapasin vastata vielä muutama kuukausi sitten, jos joku kysyi lapsitoiveistani. Mutta sitten jokin muuttui. Yhtäkkiä iski vauvakuume :) Ensimmäisen kerran, kun mainitsin tästä ääneen miehelleni, sai hän melkein sydänkohtauksen. Hän haluaa siis myös lapsia, mutta on edelleen sitten joskus tulevaisuudessa- linjalla, ainakin noin periaatteessa.

Pehmittelin miestä muutaman kuukauden ajan vauvavihjailuilla, kunnes sitten eräänä päivänä huhtikuun lopussa  mies yhtäkkiä myöntyi. Ei oikeastaan sille, että yrittämällä yritetään lasta, vaan annetaan tulla jo on tullakseen. Ja siitä asti on ollut vauva toiveissa. Vielä ei ole tärpännyt. Tänään alkoi yk4.