Olen aina tiennyt haluavani lapsia. "En nyt, mutta sitten joskus tulevaisuudessa" tapasin vastata vielä muutama kuukausi sitten, jos joku kysyi lapsitoiveistani. Mutta sitten jokin muuttui. Yhtäkkiä iski vauvakuume :) Ensimmäisen kerran, kun mainitsin tästä ääneen miehelleni, sai hän melkein sydänkohtauksen. Hän haluaa siis myös lapsia, mutta on edelleen sitten joskus tulevaisuudessa- linjalla, ainakin noin periaatteessa.
Pehmittelin miestä muutaman kuukauden ajan vauvavihjailuilla, kunnes sitten eräänä päivänä huhtikuun lopussa mies yhtäkkiä myöntyi. Ei oikeastaan sille, että yrittämällä yritetään lasta, vaan annetaan tulla jo on tullakseen. Ja siitä asti on ollut vauva toiveissa. Vielä ei ole tärpännyt. Tänään alkoi yk4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti