Nyt on herännyt vilkasta keskustelua siitä, josko pidempään yrittäneille tulisi olla oma projekti. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, tottahan toki voi olla käynnissä useampikin projekti :)
Nyt kun en muista, kuinka kauan kukin on yrittänyt, niin täytyy jossain vaiheessa pitää uusi nimenhuuto tähän projektiin, jota suunnittelen vetäväni. Tuntuu, että kauemmin yrittäneitä on enemmän, joten en sitten viitsi projektia pystyttää, jos osallistujia ei ole :) Itselläni on tosiaan yk6 menossa eli en ole ihan ekalla kierrolla plussaaja, mutten myöskään voi tuntea lapsettomuudesta kärsivien tuskaa vielä, kun ei ole niin kauaa mennyt. Korostan silti, että en rajoita kenenkään osallistumista projektiin. Jokainen oman fiiliksen mukaan :)
Katsotaan siis, miltä tilanne näyttää tämän kuun lopussa.
En varmasti ole vielä itsekään kauemmin yrittänyt kun 10kk tulee täyteen, mutta osallistuisin joka tapauksessa projektiisi kun olet innoissasi projektin ottanut kantaaksesi ja arvostan panostasi :) Minulle kaikki tuki ja keskustelu tulee tarpeeseen, vaikka ne plussat katkeroittaakin vähemmän yrittäneiden kohdalla. Joten, nyt kun ei plussaa taaskaan tullut, niin mukana ollaan!
VastaaPoistaKieltämättä minuakin enemmän houkuttelisi pidempään yrittäneiden vaikkapa pidempikestoinen, mutta ei ehkä niin tiivis projekti (vähemmän keskustelun avauksia, projektipäivitykset kuukausittain, tms).
VastaaPoistaToisaalta sinä olet kyllä innokkaana lähdössä projektia vetämään, että olisi harmi, jos se ei toteutuisi. Tehdäänkö niin, että osallistun jos näyttää ryhmän koko jäävän liian pieneksi? Jos porukka riittää ja tulee toinen projekti rinnalle, jään sivuun. Pidättäisin mielelläni itselle kuitenkin oikeuden "huudella vieraisiin pöytiin" sopivan tilaisuuden tullessa. ;)
Mua ei haittaa vaikka mua vähemmän tai pitemmän aikaa yrittäneet olisivat samassa projektissa, mutta ymmärrän kyllä syyn. Jos kaksi erillistä projektia käynnistyy, niin nehän voisivat olla sitten sellaiset "yhden projektin erimunaiset kaksoset"!? ;)
VastaaPoistaJos joku perustaa pitkään yrittäneiden projektin, niin olen halukas osallistumaan (nyt kai YK 14 menossa mulla).Mua ei haittaa kuitenkaan vaikka samassa projektissa olis lyhyempäänkin yrittäneitä, eli osallistun tähän projektiin jos ei kutsua toiseen tule! :)
VastaaPoistaOlen osallistunut yhteensä kuuteen blogistanian projektiin. Minä olen kokenut saavani sieltä alusta saakka hyvää vertaistukea siihen, että kun se tärppi ei ole osunutkaan kohdalle. Mukana on kuitenkin ollut aina niitä pidempäänkin yrittäneitä, sieltä on saanut ajatuksia ja uutta näkökantaa omaankin tilanteeseen.
VastaaPoistaYmmärrän, että pidempään yrittäneet tuntevat jäävänsä vertaistukea vaille niiden plussausten osalta, jotka siinä onnistuvat suhteellisen pian yrittämisen jälkeen. Itse mietin niitä, jotka eivät pääse mukaan siihen kelkkaan. Tuntunee ikävältä kun aloittaa projektin ja jossain vaiheessa huomaa, että on niitä ainoita, jotka ovat jääneet aloittajista, mutta eivät ole yrityskerroiltaan vielä niin pitkällä, että "pääsisi" pidempään yrittäneiden listoille. Tulee väliinputoajia ja itse olen havainnut, että se puolesta vuodesta vuoteen väli on se kaikista raskain aika monelle.
Itse jotenkin toivoisin, että yhteistyö jatkuisi. Jos projektit eriytyvät, olisi hienoa, jos projektien vetäjät pitävät edes mainintana toisen projektin aina mukana. Näin projektilaiset löytäisivät myös toisen projektin blogeja ja saisi sieltä ammennettua tietoja, taitoja, ajatuksia, iloja, suruja, kokemuksia, tuntoja.
Lämminhenkistä syksyä kaikille lämpimillä raskaustuulilla höystettynä!
Ymmärrän myös kommentit puolin ja toisin tässä asiassa. Toki olen itse menossa (vasta/jo) yk3:ssa, mutta koen jo pidempään sivusta seuranneena projektin olevan kuitenkin hyvä tukiväline sekä jo pidempään yrittäneillä että heille, jotka raskautuvat jo ensimmäisillä kierroilla. Täällä kuitenkin yksi projektiin osallistuja edelleen.
VastaaPoistaVilkas: Kiitos ihana <3
VastaaPoistaToiveikas: En ole tarkemmin vielä miettinyt, että tuleeko projektissa olemaan keskustelun avauksia. Todennäköisesti ei, sillä tämän projektin aikana on aika hyvin jo kaikenlaisia aiheita "koluttu" läpi.
Ja tehdään vaan niin, että osallistut, jos ryhmä jää muuten liian pieneksi :)
Belly: Muakaan ei haittaa, sillä kuitenkin luen sekä jo raskautuneiden että pitkään yrittäneiden blogeja, joten kyllä ne uutiset korviin kantautuu joka tapauksessa :)
Nappi: Ok, hyvä juttu. Katsotaan siis tosiaan tilanne sitten muutaman viikon päästä.
Caudensia: Kiitos kommentista. Viisaita sanoja. Itse alan kohta olla väliinputoaja vaiheessa, sillä yk 6 menossa eli kohta puoli vuotta yritystä takana. Ehkä tämä juuri ajaa minua projektin vetäjäksi, jotta kelpaan edes johonkin kategoriaan :) Itse toivon myös, että yhteistyö jatkuu, jos kaksi projektia tulee. Ettei vaan tule kahta kilpailjaa tai niin, että toisten blogeja ei enää lueta ja kasvaa kuilu. Kaikki on kuitenkin siinä mielessä ollaan samassa veneessä, että toiveena on lapsi.
Kookos: Hyvä juttu, että oot mukana! Ja kiva, että perustit blogin.
Minä olen tässä pohtinut, ja voisin ehkä liittyä täpinää talveen-projektiin mukaan. Blogissa selitän enemmän tuosta ehkä-asiasta, mutta jos voi osallistua silleen ainakin toistaiseksi? :)
VastaaPoistaOlen seurannut nyt tuota keskustelua tuplaprojekteista, ja ymmärrän varsin hyvin pidempään yrittäneitä. Itsellä menossa vasta yk2, mutta minulla ei ole mitään vastaan että kaikki oltaisiin samassa projektissa, mutta jos toinen proggis tulee rinnalle, niin sehän on vaan hienoa :)
Kaksipiippuinen asia, ymmärrän täysin tarvetta omalle "pidempään yrittäneiden" -projektille. On totta että todennäköisyydet ovat olleet heidän puolella projektissa onnistumiselle, jotka ovat vasta yrityksen alussa.
VastaaPoistaMinua ei moninainen osallistujajoukko haittaa, enhän muuten olisi lähtenyt projektin vetäjäksikään. Yleensä on niin että projekteista on löytynyt sekä vähemmän että enemmän aikaa yrittäneitä ja yleensä myös vertaistukea kaikissa tilanteissa oleville löytyy.
Mutta en voi myöskään kieltää etteikö ajatus vaikka yli vuoden yrittäneiden projektista olisi ihan hyvä ajatus. Jaottelu alle puoli vuotta ja yli puoli vuotta tuntuu liian tiukalta. Asiasta on tullut tässä monia hyviä kommentteja.
Voisin haluta projektiin jossa olisi pidempään yrittäneitä, mutta toisaalta herää kysymys - onko tämä juuri sitä jaottelua - enemmän / vähemmän lapseton?
Fiilikset vaihtelevat varmasti jo alkuvaiheissakin, mutta ovat toki (kokemuksenikin mukaan) erilaiset puolen vuoden jälkeen ja kuten Caudensia totesi "puolesta vuodesta vuoteen väli on se kaikista raskain aika monelle".
Yksi ajatus voisi olla että jos halukkaita uuteen projektiin löytyy paljon niin voisihan senkin puitteissa olla viisasta jakaa porukka kahdelle eri vetäjälle.
Totta Junna tuokin. En pidä siitäkään ajatuksesta, että pidetään toista enemmän/vähemmän kärsivänä, koska itse koen eläväni tässä vaiheessa juurikin sitä raskainta vaihetta ja tunteet heittelee laidasta laitaan. Välillä huvittais jättää koko leikki kesken. Nyt juuri kaipais myös sitä kokemuksen ääntä niiltä jotka on kauammin yrittänyt, että kuinka on selvitty näin pitkälle, mitä hoitoja ja tukea on saanut. Me emme niin pitkälle ole vielä päässeet vaan yritämme selvitä itseksemme. Ja vähemmän yrittäneet jakavat tämän tuskan, mitä on selvitä yksin ilman selvää tietä eteenpäin.
VastaaPoistaVilkas, hyvin sanottu. Olen itsekin saanut aikoinaan "vähemmän yrittäneenä" kokemusten ja ajatusten vaihtoa niiden pidempään yrittäneiden kanssa samassa projektissa. Ja täällä sitä yhä ollaan. Olen kiitollinen kaikesta informaatiosta, joka ehkä jollain tapaa on valmistanut minua tähän tulevaan (jossa en koskaa toivonut olevani). Nyt olen melkein ainoa ei-raskaana niistä "tutuista" jotka olivat aikoinaan samoissa projekteissa. Raskautui siis muitakin kuin vähemmän aikaa yrittäneitä (luojan kiitos) ja se jos mikä antaa toivoa minullekin. Tällainen ajatuspieru...
VastaaPoistaYritystähän pitää olla takana se vuosi, että saa varsinaisen leiman "lapseton" otsaan. Kun saattaa olla ihan normaaliakin, että raskaus ei ala ensimmäiseen puoleen vuoteen en kovin paljon lapsettomaksi mieltäisi näitä alle sen yrittäneitä. Toki se voi jo turhauttaa siinä puolen vuoden paikkeilla, mutta siinä vaiheessa ei edes kannata vaipua synkkyyteen ja mieltää itseään ongelmatapaukseksi tai lapsettomaksi. Sillä tavalla mennään asioiden edelle niin että heilahtaa.
VastaaPoistaKyseessä ei ole mikään kilpailu, että "kuka kärsii eniten", mutta onhan se selvä että nämä alkuvaiheen yrittäjät eivät vielä yllä samoihin fiiliksiin, kun vaikka hedelmöityshoidoissa tie kuralla ramppaajat. Siinä yrityksen alussa vasta kartoitetaan kiertoa, eikä mulle olisi tullut mieleenkään parin yrityskerran jälkeen, että meissä on selvästi jotain vikaa. En olisi pystynyt, saati sitten edes halunnut samaistua pitkään yrittäneiden kanssa. Vasta ehkä juuri puolen vuoden paikkeilla iski se vasten kasvoja, että tässä tilanteessa saatetaan olla vielä vuosienkin päästä.
Vilkas, aloitin blogini 10kk yrityksen tienoilla ja kyllä siinä vaiheessa niitä itkuja oli jo useampi itketty. Mitä lähemmäs se vuosi tuli, sitä enemmän ahdisti.
Mä taidan olla niitä, joita houkuttaisi enempi sellainen pidempään yrittäneiden projekti. Itse olen jotenkin niin ihmeellisessä vaiheessa oman lapsettomuuden hyväksymisen kanssa, että välillä en ymmärrä niitä jotka parin kuukauden jälkeen valittaa ettei onnistu...vaikka kuitenkin muistan sen miten tuskaista se alku oli, varsinkin sen puolen vuoden jälkeen kun rupesi heräämään ajatus siitä ettei niitä lapsia tosiaan taideta saada vaan tehdään :)
VastaaPoistaFeeniks, sama fiilis täällä. Ja itselle on myös alkanut iskostua tuo lause noin päin, eli "lapsia ei saada, niitä tehdään". Viljelymaljalla, kudosviljelykaapissa nimittäin.
VastaaPoista