angel86
Kohta 25-vuotias vauvakuumeilija. Yritys on vastikään alkanut ja juuri saimme lukea, että projektin ensimmäinen plussa tuli angel86:lle! paljon onnitteluja <3
"Puolisen vuotta sitten kärsin kovasta vauvakuumeesta. Miehelleni puhuin ehkä
jopa liian usein vauvahaaveista, mutta hän ei lämmennyt ajatukselle. Oli sitä
mieltä, että minun olisi hyvä olla käynnyt opinnot loppuun, kun vauva syntyy.
Tämä meinasi siis sitä, että vauvaa olisi alettu yrittämään keväällä 2012.
Olin jo tottunut ajatukseen, että vauvaa aletaan yrittämään vasta keväällä
2012, mutta syyskuussa tapahtui asioita, jotka saivat miehenkin miettimään
ettei vauvan saaminen olekaan ihan itsestään selvää. Vauvalle annettiin lupa
tulla syyskuussa 2011.
Tällä hetkellä on menossa toinen yrityskierto. Hyvin ollaan toinen kierto
hyödynnetty tähän asti, mutta viime kierron pettymyksen takia yritän ottaa
rauhallisemmin. Vauva tulee, jos on tullakseen. Yritystä kuitenkin on niin
vähän takana ettei vielä kannata hätäillä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Puolen vuoden päästä toivon odottavani esikoista tähän meidän perheeseen. Haave
tulevasta vauva arjesta on oikeasti edessä."
37-vuotias rohkea nainen <3 Taival äitiyteen on ollut kivikkoinen, mutta toivon, että nyt vihdoin tasottuu.
"Puolisen vuotta sitten olin saanut plussan raskaustestiin, ja vielä ensimmäisellä yrityksellä! Olin luultavasti onnellisempi kuin olin koskaan ennen ollut, vaikka samalla myös pelotti ja jännitti. Muutama viikko myöhemmin sain tietää että raskaus oli mennyt kesken.
Nyt olen juuri läpikäynyt toisen keskenmenon, mutta koska raskaus oli epäilyttävä alusta asti, mm tuhruvuodon ja hitaasti nousevien raskaushormonien takia, olen selvinnyt tästä paljon paremmin kuin ensimmäisestä keskenmenosta. Siitäkin huolimatta, että tälläkertaa näin jopa sykkeen, mitä en viimeksi nähnyt. Katse onkin jo kohti uutta yritystä.
Puolen vuoden kuluttua olen taas plussannut, raskaus on jo edennyt yli puolenvälin, ja olen vihdoin pystynyt nauttimaan ja iloitsemaan täysillä raskausajasta!"
29-vuotias, yk 3 menossa. emminkäisellä tuntuu olevan paljon samanlaisia ajatuksia kuin itsellänikin <3
"Puoli vuotta sitten minä elin kiireistä kevättä töiden suhteen, eikä tietoakaan vielä oman vauvan hankkimisesta. Olin innoissani siskon loppuvaiheessa olevasta raskaudesta, järjestin siskolle vauvakutsutkin :) Haaveilin, että sitten joskus meilläkin vauva olisi, mutta haaveilu oli pelkkää haaveilua. Kovasti yritin Miestä puhua ympäri lapsentekoon, mutta Mies ei oikeen lämmennyt ajatukselle ja oli aina sanonut, että haluaisi olla naimisissa ennen lapsien hankkimista. Ajattelin, että no niin, tässä on kohta kuusi vuotta yhdessä oltu, että mähän oon vanha akka sit kun lapsia pitäisi hankkia, eihän me olla edes vielä kihloissa! Siinä kesän kynnyksellä kumminkin Mies sanoi, että kihlat, lupaus avioliitosta, "riittäisi", ei sitä naimisissa asti ehkä tarvitsisi ollakkaan... :) Kosintaa sain odotella kumminkin kesäkuun loppupuolelle asti, ja varsinaista vauvalupaa elo-syyskuulle asti...
Nyt on pari yrityskiertoa takana. Olen oppinut kropastani paljon, miten se toimii ja miten se onnistuukaan huijaamaan minua, luulemaan, että olen raskaana ;) Olen mestari muutenkin kuvittelemaan itseni kipeänä, varsinkin vatsataudin kuvittelu on bravuurini, paras saavutukseni on saada vatsanväänteitä puhuttuani puhelimessa äidin kanssa, joka kertoi isän olevan vatsataudissa, 120 kilometrin päässä minusta. Joten raskausoireidenkin kuvittelu onnistuu helposti :)
Onneksi Mies on tukena ja yrittää pitää mut maanpinnalla, muistuttaen, että olemme vasta yrittämisen alussa. Ihanaa onkin ollut huomata, että vaikka alkuun tuntuikin, että painostin Miestä tähän ja häntä hiukan hirvitti, on Mies kumminkin osoittanut olevansa innoissaan ja odottavansa kovasti, että meitä olisi kolme :)
Kolmas yrityskierto on lähtenyt käyntiin, toivotaan että kolmas kerta toden sanoo?
Se on hassua, että miten sitä vuosia käyttää ehkäisyä, tekee kaikkensa ettei tulisi raskaaksi, mutta nyt sitä tekisi kaikkensa, että tulisi raskaaksi :D
Puolen vuoden päästä toivoisin olevani raskaana, mitäs muutakaan. Olisin kesäloman kynnyksellä, mahdollisesti hyvästelisin työkaverit pidemmäksi aikaa, jos jäisin heti kesälomalta suoraan äitiyslomalle :)"
Nyt on pari yrityskiertoa takana. Olen oppinut kropastani paljon, miten se toimii ja miten se onnistuukaan huijaamaan minua, luulemaan, että olen raskaana ;) Olen mestari muutenkin kuvittelemaan itseni kipeänä, varsinkin vatsataudin kuvittelu on bravuurini, paras saavutukseni on saada vatsanväänteitä puhuttuani puhelimessa äidin kanssa, joka kertoi isän olevan vatsataudissa, 120 kilometrin päässä minusta. Joten raskausoireidenkin kuvittelu onnistuu helposti :)
Onneksi Mies on tukena ja yrittää pitää mut maanpinnalla, muistuttaen, että olemme vasta yrittämisen alussa. Ihanaa onkin ollut huomata, että vaikka alkuun tuntuikin, että painostin Miestä tähän ja häntä hiukan hirvitti, on Mies kumminkin osoittanut olevansa innoissaan ja odottavansa kovasti, että meitä olisi kolme :)
Kolmas yrityskierto on lähtenyt käyntiin, toivotaan että kolmas kerta toden sanoo?
Se on hassua, että miten sitä vuosia käyttää ehkäisyä, tekee kaikkensa ettei tulisi raskaaksi, mutta nyt sitä tekisi kaikkensa, että tulisi raskaaksi :D
Puolen vuoden päästä toivoisin olevani raskaana, mitäs muutakaan. Olisin kesäloman kynnyksellä, mahdollisesti hyvästelisin työkaverit pidemmäksi aikaa, jos jäisin heti kesälomalta suoraan äitiyslomalle :)"
Kiitos <3
VastaaPoista