Esittelyn jatkoa

Sain pyynnön, että kertoisin oman tarinani kuten muutkin projektilaiset, joten tässä oma "eilen, nyt ja huomenna" -tarinani :)

Puoli vuotta sitten vauvakuume oli kova ja odotus korkealla. Olin juuri jättänyt e-pillerit pois ja odottelin, josko vaikka heti tärppäisi, vaikken siihen uskonutkaan. Jostain syystä lähdin alusta alkaen vauvaprojektiin sillä asenteelle, että tässäpä voikin kestää, ennen kuin tärppää. Toisaalta ihastelin omaa asennettani, että en kuvittele liikoja ja pääse heti pettymään, mutta toisaalta pelkäsin, että maalailenko piruja seinälle pessimistellä suhtautumisellani. Joka tapauksessa puoli vuotta sitten oli enemmän tai vähemmän TJOT-fiilis, etenkin miehen puolelta.

Nyt yritystä on takana päälle 7 kk ja mielen valtaa välillä suunnaton ahdistus. Maaginen puolen vuoden raja on ylitetty ja kaikenlaiset ajatukset pyrkivät mieleen...en ole siis kuitenkaan missään nimessä menettänyt toivoani, mutta malttamaton olen, sen myönnän. TJOT-meininki on jäänyt ja nyt yritetään kunnolla ja tähän on mieskin lähtenyt mukaan :) Toisina päivinä olen ihan ok sen kanssa, että vielä ei ole tärpännyt ja toisina päivinä tekisi mieli itkeä, kun ei ole vielä tärpännyt. Ja vauvaunia olen nähnyt viime aikoina ihan liian usein :)

Puolen vuoden päästä toivon olevani raskanaa, vaikka ihan alkumetreilläkin. Sen pidemmälle en halua ajatella :)

Muutoin ei ole mitään kummallista tapahtunut, tiistaina on tosiaan gynekologikäynti, sitten voi olla jotain kerrottavaa. Käynti osuu sopivasti noin puoleen väliin kiertoa, ihan hyvä niin.

Saanko esitellä: minä

Nyt on tullut vihdoin aika esitellä itseni, kun muut projektilaiset on jo esitelty. Tämä esittely tapahtuu nyt hieman erilaisessa muodossa, sillä minut on jo haastettu monta kertaa kertomaan asioita itsestäni. Muistaakseni edellisessä pyydettiin kertomaan 8 asiaa, joten tässä tulee 8 randomia asiaa itsestäni, jotta pääsette tutustumaan hieman projektin vetäjään :)

1. Haluaisin osata puhua mahdollisimman montaa kieltä ja vieraat kielet ovatkin aina kiehtoneet minua. Tähän mennessä olen suomen lisäksi opiskellut englantia, saksaa, ruotsia, ranskaa, espanjaa, japania ja tanskaa. Näistä voin sanoa osaavani puhua suomea, englantia, saksaa, ruotsia ja espanjaa.

2. Pidän leipomisesta ja välillä kun alan leipomaan niin homma karkaa käsistä ja saatan leipoa koko päivän :) Jos minulla on tylsää, leivon. Jos olen huonolla tuulella. leivon. Voitte arvata, että meillä on pakastin täynnä kaikenlaisia leipomuksia.

3. Pelkäsin koiria ennen kuin hankimme oman koiran. Olen aina tykännyt koirista, mutta jollain tavalla niitä kuitenkin pelännyt. Kuitenkin yhdessä vaiheessa iski koirakuume ja vajaa vuosi sitten haimme kotiimme maailman suloisimman labradorinnoutajan pennun <3  Ja nyt tämä kyseinen karvapallo on rakas perheenjäsen.

4. En vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä sitten isona. Olen opiskellut yliopistolla, mutta en halua tehdä oman alan hommia. Tämän hetkinen työni ei myöskään millä tavalla liitty alaan, jota olen opiskellut. Mutta viihdyn tämän hetkisessä työssäni, joten ei tässä kai mitään hätää ole :)

5. Shoppailin ennen kuin kuka tahansa nainen, mutta nykyään en pidä shoppailusta. Tykkään käydä ruokakaupassa ja jos tarvin uusia vaatteita niin pyrin löytämään ne ensimmäisestä kaupasta. En tiedä, mistä tämä johtuu, mutta säästyypähän rahat :)

6. Rakastan täysillä ja vihaan täysillä. Ja usein annan sen näkyä myös muille ja tämä aiheuttaa välillä ongelmia. En kuitenkaan mahda luonteelleni mitään. Tämän myötä myös luon ihmisistä hyvin vahvan ensivaikutelman ja en helpolla suostu muutamaan mielipidettäni. Viime aikoina ensivaikutelmani on kuitenkin osoittautunut muutaman kerran väääräksi ja olen saanut uusia ystäviä <3

7. Olen huono syömään. En siis elä syödäkseni vaan syön elääkseni :) Mutta on siis silti paljon ruokia, joista pidän tosi paljon. Ja karkkeja syön liikaa. Koska olen huono syömään, en juurikaan välitä ravintoloissa syömisestä. Kotiruoka rules :)

8. Kuvittelin elämäni erilaiseksi 27-vuotiaana, mutta vaikka minulla ei ole kaikkea sitä, mitä olin kuvitellut, minulla on paljon ja enemmän ja olen todella onnellinen <3 Olen löytänyt rinnalleni elämäni miehen, meillä on yhteinen koti ja ihana koira. Ja pian häät <3

Että tällaisia asioita, toivottavasti kukaan ei järkyttynyt :)

Saanko esitellä: miraana, Hoo & Nappi

Tässä kolmen viimeisen projektilaisen esittely. Ja sitten puutun tosiaan enää minä eli esittelen itseni sitten muutaman päivän päästä :) On hienoa, että kaikki projektilaiset halusivat esitellä itsensä ja uskon (ja toivon), että tykkäsitte esittelyjä lukea. Ainakin itselleni olivat tosi kivoja lukea, niin sai hyvän kokonaiskuvan projektilaisten tilanteesta.

miraana:
22-vuotias, yritys alkanut 06/2010. miraanan blogi on myös yksi ensimmäisiä, joita aloin seuraamaan jo ennen kuin oman blogini aloitin. miraanalta olen saanut paljon hyvin vinkkejä, niin suoraan omaan blogiin kuin myös lukemalla kommentteja muista blogeista. Fiksun ja sympaattisen oloinen nainen <3

"Kesän alussa 2010 päätimme jättää ehkäisyn kokonaan pois. Samoihin aikoihin aloitin yrittämiseen keskittyvän blogini, koska halusin jonnekin kirjoitella tähän teemaan liittyviä juttuja, enkä niitä varsinaiseen blogiini voinut kirjoitella. Aluksi tarkoitus oli mennä "tulee jos on tullakseen" -tyylillä, mutta pianhan se palavammaksi kuumeiluksi muuttui. Pillerit olin lopettanut jo aiemmin, mutta kierrot olivat edelleen todella sekaisin. Pelkäsin alusta alkaen vaikeuksia raskautumisessa, mutta jaksoin silti toivoa luomusti raskautumista. Keväällä 2011 tapahtuikin ihme. Monessa kierrossa olin jo ovista testannut, mutta sitä ei ollut testien mukaan tapahtunut. Yhtäkkiä ovistesti näyttikin plussaa kp:nä 13 ja raskaustesti samaa noin parin viikon päästä siitä. Valitettavasti sitä iloa ei kauaa kestänyt. Jonkin aikaa keskenmenon jälkeen masensi, mutta eihän siinä auttanut kuin jatkaa yrittämistä.

Kesän lopussa aloin kyllästyä. Kierrot olivat edelleen mitä olivat, joten marssin lääkärin puheille. Lähete laitettiin lapsettomuuspolille ja ensikäynti on nyt takana päin. Perustutkimuksia tehdään nyt ja clomifen on otettu avuksi. Toivon kovasti, että puolen vuoden päästä olen vihdoin raskaana, ja että sillä kertaa kaikki menee hyvin alusta loppuun."

Hoo: 
Aloitin Hoo:n blogin lukemisen vasta hieman ennen projektia, mutta nyt olen jo vakilukija :) Tykkään hänen tavasta kirjottaa; välillä pidempiä tekstejä, välillä lyhyitä infoja. Toivotaan, että pian tärppää <3

"Vuosi sitten olin elämäni ensimmäistä kertaa raskaana. Onnea ei tosin kestänyt kauaa, koska koin joulukuussa keskenmenon viikolla 7+jotain. Keskenmenosta selvittyämme odotin raskautta alkavaksi enemmän kuin ennen ensimmäistä raskautta ja keskenmenoa. Kuukausi toisensa jälkeen toivo ja pettymys vuorottelivat, kunnes elokuussa jälleen tein positiivisen raskaustestin. Tämäkin raskaus oli lyhyt, sillä se meni kesken viikolla 5+ jotain. Nyt marraskuussa kävin yksityisellä lääkärillä, joka totesi ettei suosittele mitään jatkohoitoja tai tutkimuksia tässä vaiheessa. Odotuksen odottaminen siis jatkuu, mutta nyt tiedostan, että tässä voi hyvinkin mennä vielä se toinenkin puolitoista vuotta..."

Nappi: 
Yritys alkanut 08/2010. Napin blogiin jäin lukijaksi, kun saman ikäisiä olemme :) Napin blogi on informatiivinen, tykkään kovasti <3

"Minä olen 27-vuotias, mies 31-vuotias. Yhdessä ollaan oltu hieman reilut 2,5 vuotta. Puoli vuotta sitten meillä stressattiin vauvan saannin vaikeutta TODELLA paljon. Lasta oltiin yritetty jo hieman yli puoli vuotta. Mietittiin, että miksi me ei olla vielä saatu vauvaa alulle. Elettiin aika sekalaisia ja rankkoja aikoja. Aloitettiin myös perustutkimukset, miehellä todettiin teratozoospermia. Minä sain Clomifenit kokeiluun. Mun kuukautiskierto heitti ihan häränpyllyä stressin takia.

Tällä hetkellä ollaan molemmat todella odottavaisia hoitojen suhteen. Ei millään jaksettais odottaa, että päästään "tositoimiin" :) Paniikki ja pakokauhu ei enää ole tunteista päällimmäiset, onneksi. Tällä hetkellä suunnitellaan myös meidän häitä, joita juhlitaan maaliskuussa 2012!

Puolen vuoden päästä me ollaan naimisissa. On ihanaa, että meilläkin on tulevaisuudessa jotain melko varmaa, sellaista johon me voidaan vaikuttaa! Puolen vuoden päästä olen myös toivottavasti raskaana, mutta se ei ole vielä katastrofi jos niin ei ole käynyt. Ainakin meillä on hoidot toivottavasti jo silloin hyvällä mallilla; jotain on kokeiltu ja jotain ollaan kokeilemassa :)"

Saanko esitellä: angel86, Unelma, emminkäinen

Jatketaanpas sitten projektilaisten esittelyä taasen. Viimeiset kolme esittelen sitten seuraavalla kerralla. Itseni ajattelin "esitellä" myös ja koska oon luvannut vastata "asioita minusta" -haasteisiin, niin esittelen itseni kyseisten seikkojen muodossa jotenkin :) Katsotaan, mitä saan aikaiseksi. Mutta nyt projektilaisia.

angel86
Kohta 25-vuotias vauvakuumeilija. Yritys on vastikään alkanut ja juuri saimme lukea, että projektin ensimmäinen plussa tuli angel86:lle! paljon onnitteluja <3

"Puolisen vuotta sitten kärsin kovasta vauvakuumeesta. Miehelleni puhuin ehkä
jopa liian usein vauvahaaveista, mutta hän ei lämmennyt ajatukselle. Oli sitä
mieltä, että minun olisi hyvä olla käynnyt opinnot loppuun, kun vauva syntyy.
Tämä meinasi siis sitä, että vauvaa olisi alettu yrittämään keväällä 2012.

Olin jo tottunut ajatukseen, että vauvaa aletaan yrittämään vasta keväällä
2012, mutta syyskuussa tapahtui asioita, jotka saivat miehenkin miettimään
ettei vauvan saaminen olekaan ihan itsestään selvää. Vauvalle annettiin lupa
tulla syyskuussa 2011.

Tällä hetkellä on menossa toinen yrityskierto. Hyvin ollaan toinen kierto
hyödynnetty tähän asti, mutta viime kierron pettymyksen takia yritän ottaa
rauhallisemmin. Vauva tulee, jos on tullakseen. Yritystä kuitenkin on niin
vähän takana ettei vielä kannata hätäillä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Puolen vuoden päästä toivon odottavani esikoista tähän meidän perheeseen. Haave
tulevasta vauva arjesta on oikeasti edessä."

Unelma

37-vuotias rohkea nainen <3 Taival äitiyteen on ollut kivikkoinen, mutta toivon, että nyt vihdoin tasottuu.

"Puolisen vuotta sitten olin saanut plussan raskaustestiin, ja vielä ensimmäisellä yrityksellä! Olin luultavasti onnellisempi kuin olin koskaan ennen ollut, vaikka samalla myös pelotti ja jännitti. Muutama viikko myöhemmin sain tietää että raskaus oli mennyt kesken.

Nyt olen juuri läpikäynyt toisen keskenmenon, mutta koska raskaus oli epäilyttävä alusta asti, mm tuhruvuodon ja hitaasti nousevien raskaushormonien takia, olen selvinnyt tästä paljon paremmin kuin ensimmäisestä keskenmenosta. Siitäkin huolimatta, että tälläkertaa näin jopa sykkeen, mitä en viimeksi nähnyt. Katse onkin jo kohti uutta yritystä.

Puolen vuoden kuluttua olen taas plussannut, raskaus on jo edennyt yli puolenvälin, ja olen vihdoin pystynyt nauttimaan ja iloitsemaan täysillä raskausajasta!"

emminkäinen

29-vuotias, yk 3 menossa. emminkäisellä tuntuu olevan paljon samanlaisia ajatuksia kuin itsellänikin <3

"Puoli vuotta sitten minä elin kiireistä kevättä töiden suhteen, eikä tietoakaan vielä oman vauvan hankkimisesta. Olin innoissani siskon loppuvaiheessa olevasta raskaudesta, järjestin siskolle vauvakutsutkin :) Haaveilin, että sitten joskus meilläkin vauva olisi, mutta haaveilu oli pelkkää haaveilua. Kovasti yritin Miestä puhua ympäri lapsentekoon, mutta Mies ei oikeen lämmennyt ajatukselle ja oli aina sanonut, että haluaisi olla naimisissa ennen lapsien hankkimista. Ajattelin, että no niin, tässä on kohta kuusi vuotta yhdessä oltu, että mähän oon vanha akka sit kun lapsia pitäisi hankkia, eihän me olla edes vielä kihloissa! Siinä kesän kynnyksellä kumminkin Mies sanoi, että kihlat, lupaus avioliitosta, "riittäisi", ei sitä naimisissa asti ehkä tarvitsisi ollakkaan... :) Kosintaa sain odotella kumminkin kesäkuun loppupuolelle asti, ja varsinaista vauvalupaa elo-syyskuulle asti...

Nyt on pari yrityskiertoa takana. Olen oppinut kropastani paljon, miten se toimii ja miten se onnistuukaan huijaamaan minua, luulemaan, että olen raskaana ;) Olen mestari muutenkin kuvittelemaan itseni kipeänä, varsinkin vatsataudin kuvittelu on bravuurini, paras saavutukseni on saada vatsanväänteitä puhuttuani puhelimessa äidin kanssa, joka kertoi isän olevan vatsataudissa, 120 kilometrin päässä minusta. Joten raskausoireidenkin kuvittelu onnistuu helposti :)
Onneksi Mies on tukena ja yrittää pitää mut maanpinnalla, muistuttaen, että olemme vasta yrittämisen alussa. Ihanaa onkin ollut huomata, että vaikka alkuun tuntuikin, että painostin Miestä tähän ja häntä hiukan hirvitti, on Mies kumminkin osoittanut olevansa innoissaan ja odottavansa kovasti, että meitä olisi kolme :)
Kolmas yrityskierto on lähtenyt käyntiin, toivotaan että kolmas kerta toden sanoo?

Se on hassua, että miten sitä vuosia käyttää ehkäisyä, tekee kaikkensa ettei tulisi raskaaksi, mutta nyt sitä tekisi kaikkensa, että tulisi raskaaksi :D

Puolen vuoden päästä toivoisin olevani raskaana, mitäs muutakaan. Olisin kesäloman kynnyksellä, mahdollisesti hyvästelisin työkaverit pidemmäksi aikaa, jos jäisin heti kesälomalta suoraan äitiyslomalle :)"

Saanko esitellä: Belly, Kookos & Toiveikas

No niin, nyt on aika jatkaa projektilaisten esittelyä. Kolme ensimmäistä esittelin maanantaina, joten jos et vielä ehtinyt lukea, niin postaus löytyy hieman alempaa :) Olen lisännyt nimiin linkityksen itse blogeihin eli nimeä klikkaamalla pääset kyseisen projektilaisen blogiin.

Belly

Bellyn blogi on yksi ensimmäisistä, joihin törmäsin blogimaailmaan astuttuani :) Hän vaikuttaa erittäin symppikseltä ihmiseltä ja usein koen, että hänen ajatuksensa ja kirjoituksensa voisivat olla kuin omiani. Toivotaan, että tämä projekti tuo plussan eikä Bellyn tarvitse "karata" ulkomaille <3

 
"Minä olen siis 28 vuotias ja miesystäväni minua "hieman" vanhempi, huristelee jo kaukana 30 ikävuoden toisella puolen. Asustelemme etelä-Suomessa, pääkaupunkiseudulla voisi sanoa. Me ollaan tavattu 2007 ja seurusteltu 2008 vuoden alusta lähtien. Siitä seuraavan vuonna muutettiin yhteen ja sittemmin hankittiin jopa oma asuntokin. Mitään sormuksia meillä ei toistaiseksi ole, mutta mikäpä onnellista pariskuntaa yhdistäisi tiukemmin kuin yhteinen asuntolaina... Lapsista me on hienokseltaan puhuttu suhteen joka vaiheessa, mutta alkujaan oltiin sillä mielellä että minä niitä haluan ja mies ei välttämättä. Pieni ristiriitahan siinä on. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta yhdessä kuitenkin ajauduimme yrittämään, kun 2010 kesällä jätettiin ehkäisy pois. Miehen mielestä olisin voinut vielä jonkin aikaa jatkaa e-pillereiden popsintaa, mutta itse en pitänyt niistä muutenkaan. Jälkikäteen ajateltuna todella hyvä etten typeränä syönyt niitä vielä kuukausi- tai vuosikaupalla ehkäisten jotain mitä ei edes tarvitse ehkäistä!

Vuodessa ja viidessä kuukaudessa, kun raskautta on yritetty, on ehtinyt toivoa ja pettyä monesti, ja lopulta tunteet ovat pinttyneet sen verran että on osannut mieltää itsensä lapsettomaksi. Ja näin ollen olemmekin tällä hetkellä menossa pikapuoliin tutkittaviksi. Vaikea on kuitenkaan sanoa missä olemme tästä puolen vuoden päästä. Mulla on itselläni hetkittäin aika radikaaleja ajatuksia oman tulevaisuuteni varalle. Tyypilliset ajatukseni ovat sellaisia, että jos joku asia elämässäni ei onnistu kuten haluaisin niin sitten lähden esimerkiksi ulkomaille... Ja näissä radikaalivaihtoehdoissani olen jopa valmis jättämään poikaystävän ja perheeni Suomeen, jos eivät ole kiinnostuneita lähtemään mukaan toteuttamaan plan B :tä kanssani. En usko että puolen vuoden päästä olen vielä ainakaan ulkomailla. Ehkä ja toivottavasti lapsettomuustutkimuksemme olisivat siinä vaiheessa jo tehdyt, eikä niihin tarvitsisi odotella vuoroaan älyttömän kauan, koska tuskastunutta odottelua tässä on jo ehditty kokea ihan tarpeeksi...."

Kookos 

25-vuotias nainen, yk4 menossa. Kookos on myös melko uusi tuttavuus ja on hienoa, että hän on lähtenyt heti projektiin mukaan :) Toivotaan, että projekti on suotuisa <3

"Minä puoli vuotta sitten

• elettiiin kesäkuuta 2011, päätöksissä oli lopettaa hormonaalinen ehkäisy käytössä olleen keskeneräisen pillerilaatan jälkeen
• haaveet olivat korkealla ja ilmassa jopa jännitystä tulevasta
• lähipiirissä raskauduttiin ennätysmäisesti
• puolisostakin nähtävillä vauvakuumeen merkkejä
• työssä rankempi jakso, joten stressitaso on varmasti ollut korkealla

Minä nyt

• eletään marraskuuta 2011, ollaan oltu ilman mitään ehkäisyä nyt 4,5kuukauden ajan
• raskautumista ei ole tapahtunut
• hormonaalisen ehkäisyn lopettamisesta ei juuri oireita, ehkäpä hiukset rasvoittuvat nopeammin nykyään, kehon iho on kuivempi kuin ennen? (voikohan edes liittyä pillereiden lopettamiseen..)
• painonpudotusprojekti on alkanut elokuun lopulla maltillisesti liikunnan ja ruokavalion muutosten avulla, lokakuusta alkaen painon seuranta: lokakuun aikana painoa on tippunut 1,8kg lähtöpainosta
• ovulaatiota en ole metsästänyt, olen koittanut kuulostella elimistön oireita tosin niitä tunnistamatta
• vauvoja lähipiiriin on syntynyt 3 muutaman menneen viikon sisällä
• puolison vauvakuume edelleen myös korkealla, lasten huonetta sisustetaan maltillisesti muun kodin laiton yhteydessä

Minä puolen vuoden päästä

• eletään jo pitkällä keväässä kesän kynnyksellä
• toivon olevani raskaana
• painoprojektini on toivon mukaan hyvässä mallissa, painoa on lähtenyt ehkäpä jo 10kg toukokuun 2012 loppuun mennessä (huom. jos raskautumista ei siihen mennessä tapahtu ja, jos raskautuminen tapahtuu, painon tarkoituksen mukainen pudotus loppuu kuin seinään)
• vauvoja lähipiiriin on syntynyt todennäköisesti ainakin 1 lisää
• koti/lasten huone on valmiina odottamassa pientä
• minä todennäköisesti olen jo täysin valmis mammalomaan työn puolelta"

Toiveikas
Kolmekymppinen nainen, jonka blogia olen myös lukenut oman blogitaipaleeni alusta asti :) Toiveikkaan blogi on mielestäni ihanan informatiivinen ja itse ole oppinut paljon uuttaa blogia lukemalla. Sydämeni pohjasta toivon, että pieni ihminen saa alkuna projektin aikana <3

"Puoli vuotta sitten olimme juuri hankkineet ensimmäisen oman kotimme. Polte asioiden eteenpäin menemiseen oli kova, olihan uudessa asunnossa selkeästi tarjolla pienelle ylimääräinen huonekin. Toisaalta, vuosi yrittämistä oli jo tullut täyteen. Olimme virallisesti lapsettomia, vaikka siihen määritelmään sinänsä emme kiinnittäneet niin hirveästi huomiota. Olimme saaneet lähetteen yksityiseltä lääkäriasemalta tutkimuksiin julkiselle puolelle ja odottelimme ensimmäistä lääkäriaikaamme siellä.

Nyt on perustutkimukset paikallisella tasolla saatu päätökseen. Laparoskopiassa on todettu endometrioosia ja toisen munatorven tukkeuma. Ovulaation tapahtumista varmistetaan vielä keltarauhashormonikokeilla, joiden tulokset saan parin viikon kuluttua. Ovulaatiota pyritään parantamaan Clomifeneillä, joka on minulle ensimmäinen lääke hedelmällisyyden parantamiseksi. Olemme IVF eli koeputkihedelmöitys jonossa Naistenklinikalla. 

Puolen vuoden päästä tahdon olla raskaana. Kunhan parisuhteemme toimii hyvin, minulle on oikeastaan ihan sama, kuinka siihen tilanteeseen päästään. Miestäni rakastan ja hänen kanssaan haluan jakaa loppuelämäni, ja meidän suhdetta en halua missään nimessä lähteä rikkomaan. Kaikki muu on epäoleellista. Jos en voi olla puolen vuoden päästä raskaana, haluan olla onnellinen mieheni kanssa. Ja luultavasti jatkaa yrittämistä." 

Seuraavat kolme esittelen ensi viikolla sitten. Esittelyt ovat tulleet perille, kiitos. Vielä Napin esittely puuttuu, mutta ei kiirettä :) Ja tosiaan kenenkään nimiä en julkaise enkä eteenpäin kerro, joten turvallisesti voi lähettää sähköpostia.

Projektipäivitys on tarkoitus tehdä viimeistään ensi viikonloppuna. Tämä viikonloppu menee vuosipäivää ja isänpäivää juhliessa :)

Mukavaa viikonloppua kaikille! Ja muuten suuri kiitos edelliseen postaukseeni kommentoinneille, ihanaa että keskustelua heräsi! <3

Saanko esitellä: Vilkas, pöppiäinen & Planner

Nyt on aika aloittaa Täpinää talveen -projektilaisten esittelyt :) Olen pitänyt tekstit suunnilleen muuttamattomina. Tässä kolme ensimmäistä, olkaapa hyvät.

Vilkas

Toisella kymmenellä oleva nainen, yritystä takana päälle 10 kk. Vilkas on ollut todella tsemppaava kanssasisar täällä blogimaailmassa ja kovasti toivon, että projekti toisi plussan <3

"Viime joulukuussa sanoimme mieheni kanssa toisillemme tahdon ja annoimme samalla lapselle luvan tulla täydentämään perhettämme. Mieheni sanoi jo pari kuukautta ennen häitä minulle, että "jätä nyt ne pillerit jo pois, ei se kuitenkaan heti tärppää", mutta minä en uskonut ja ajattelin, että saan mennä pyöreällä vatsalla naimisiin, jos oltaisiin aloitettu jo silloin yritys. Mutta kukapa olisi arvannut, että mies oli enemmän kuin oikeassa. Välillä mietin, että olisiko silloin tärpännyt kun ei olisi pitänyt. Häiden jälkeen lähdimme häämatkalle kanarialle ja koko viikkohan siellä menikin sitten yrittäessä lasta, eli joka päivä oli myös petipuuhia tiedossa. Olin ihan varma, että minulla jos jollain tärppää heti. Mutta kun kuukautiset alkoivat oli romahdus  suuri. Itkua riitti monta päivää ja ihmettelin kun en onnistunut. En osannut silloin vielä ajatella, että lasten saamisessa voisi olla jotain ongelmia enkä osannut jäsennellä ajatuksiani. Muutaman kuukauden yrityksen jälkeen tunteet alkoivat tasaantua ja ymmärsin, että ei se olekaan niin yksinkertaista. Enää negatesti ei tuntunutkaan ihan niin pahalta, koska siihen osasi asennoitua paremmin. Aloin lukea netin keskustelupalstoilta muiden kokemuksia ja pikkuhiljaa löysin blogimaailman, mistä olenkin saanut paljon tietoa asioista. Mieleni on ollut paljon rauhallisempi ja tieto useista tutkimuksista ja hoidosita, mitä voidaan tehdä, helpotti olotilaa. Syyskuun alussa aloitinkin sitten oman blogin, että saan ajatuksiani jäsenneltyä ja saa vertaistukea ajatuksilleen. Tällä hetkellä odotan, että mieheni saisi varattua ajan sperma-analyysiin ja saisimme siltä osin tiedon, onko kaikki kunnossa. Jotenkin harmittaa edes yrittää luomusti jos niitä siippoja ei sieltä juurikaan löydy. Joten kovasti odotan sitä jotta saisi tietää vähän, onko toivoa luomuraskauteen. Omassa kropassani en jotenkin usko olevan mitään kauhean poikkeavaa, koska kroppani on toiminut hyvin säännöllisesti eikä kipuja ole ollut. Sisälläni on vielä vahva usko ja luottamus siihen, että saamme luomusti lapsen, mutta toisaalta jo odotan, että pääsisi tutkimuksiin ja hoitoihin ja asia etenisi. Millään kun ei malttaisi vaan odottaa ja elää hetkessä. Jotenkin haluaisin uskoa, että synnytän vielä vuonna 2012, mutta se jää nähtäväksi. Toivotaan, että täpinää tulisi talveen projektin myötä :)"

pöppiäinen
Nuori nainen 20 kieppeillä, yk8 menossa. Pidän siitä, että pöppiäinen kirjottaa suorasukaisesti. Voin kun tärppäisi projektin aikana <3

"Lopetin ehkäisyn 16.1.2011. Samassa kierrossa jouduin päivystykseen kovien vatsakipujeni vuoksi. Sieltä paljastui puhjennut kysta ja pco. Kierto oli 44 pv. Sen jälkeenkin kierrot ovan olleet hyvin vaihtelevaisia; 56, 38, 33, 34, 34 ja nyt viimesin 28. Välillä on ollut tuhrumenkkoja ja olen luullut että ne oli 3 kertaa joka toinen kierto mutta nyt katsoessani välissä oli 2 normaalia kiertoa. Epäilen siis että nyt on munasarjassa/sarjoissa jotain muutakin vikaa joka aiheuttaa hormonaalisia ongelmia tai sitten tämä kaikki johtuu vaan pco:sta, mene ja tiedä. Nyt on siis Yk 8 menossa mutta emme ole menossa lapsettomuushoitoihin vaan yitämme vielä yli vuoden luomusti jotta saisin kouluni käytyä."

Planner
Kolmekymppiset juhlittu (mikäli oikein luin :). Suunnitelmat käynnistetty syksyllä 2009 ja uutta puhtia luvassa hoitojen muodossa syksyllä 2011. Planner on melko uusi tuttavuus, mutta mielenkiinnolla seuraan jo nyt hänen taivaltaan ja pidän sormet ristissä, että pikkuinen saisi alkunsa pian <3
"Jätimme ehkäisyn pois syksyllä 2009 eli jo kaksi vuotta sitten. Vaikka kaikilla kavereilla oli tärpännyt nopeasti, tiedostin kuitenkin silloin, että lapsen saanti ei välttämättä ole helppoa. Joten kun miehen kanssa päätettiin, että lapsi olisi suunnitelmissa, jätimme pillerit (joita söin joku kaksi vuotta) heti pois ja varauduimme siihen, että ekasta tai tokasta tuskin tärppää. Mutta aika riensi ja kierto tasoittui noin puolessa vuodessa. Syksyllä 2010 munasarjassa olevan kystan tarkkailun "sivutuotteena" pääsimme julkisella puolella melko nopsaan etenemään lapsettomuustutkimuksiin.

Kierronkartoitus tehtiin helmikuussa 2011 eli noin puoli vuotta sitten. Siinä ei löytynyt mitään huolestuttavaa eli minun osaltani kaikki oli ok. Endometrioosi jossain puheissa vilahti, mutta koska en kärsi kuukautiskivuista ja ilmeisesti joku verikoe ei sitä puoltanut, ohitettiin sen pelko myös. Miehen ensimmäinen spermanäyte ei ollut kehuttava, mutta ei huonokaan. Hän antoi kakkosnäytteen kuukauden päästä ja sitten tulos oli erinomainen (sperman laatuun kun voi tilapäisesti ilmeisesti vaikuttaa vaikka mikä) joten miehen puolesta myös kaikki ok. Kiertoni on lähes säännöllinen ja tunnen lähes joka kuukausi ovulaation. Noin puoli vuotta ehkäisyn lopettamisesta eli keväällä 2010 alkoi minulla ilmetä kuukautisia edeltävää vuotoa, joka kestää joka ikinen kuukausi sen 4-7 päivää. Siihen söin tuloksettoman Terolut-kuurin viime kesäkauden ajan. Lääkärien mielestä edeltävä vuoto ei ole onglema, mutta itse koen sen huolestuttavana.

Tarkoituksena nyt sitten olisi lähteä seuraavasta kierrosta ensimmäiseen inseminaatioon ja tätä myötä sitten järeämpiin hoitoihin. Pari kuukautta sitten kokeiltiin ensimmäinen pistoskierto (eli Puregon+Pregnyl), mutta siitä kierrosta ei myöskään tullut tulosta. Tarkoitus oli jo tässä kuussa (yhden välikierron jälkeen) jatkaa inseminaatioon, mutta tärkeän työmatkan takia se saa odottaa vuoroaan seuraavalle kierrolle. Syön nyt parhaillaan Provera-nimistä keltarauhashormonia ja sen tarkoitus olisi pitää etukäteisvuodot pois, mutta en luota siihen laisinkaan.

En myöskään luota laisinkaan siihen, että tulevat kaksi inseminaatiota meidän tilannetta muuttaa. Ongelman on pakko olla tuossa vuodossa/kiinnittymisongelmassa tai sitten itse hedelmöittymisessä. Noh, tässä menee varmasti helpostikin vuosi jos toinenkin ennen kuin koko hoitokirjo on käyty läpi. Vaikkakin se julkisella puolella edistyy aika hitaasti ja palvelu ei ole kovin henkilökohtaista niin ollaan toistaiseksi oltu kohtuullisen tyytyväisiä siihen. Tokikin sitä miettii, että olisiko tulokset erilaiset yksityisellä puolella, mutta kun ei vielä ole sellainen olo, että tämä lapsettomuus ihan musertaisi, niin jatketaan eteenpäin hitaasti, mutta (toivottavasti) varmasti."

Seuraavat kolme projektilaista esittelen varmaan loppuviikosta, kunhan ehditte kolmeen ensimmäiseen tutustua :)