Vuosi vaihtui. Toivon, että tästä uudesta tulee vanhaa parempi. Vuosi 2012 oli naimisiinmenoa lukuunottamatta erittäin vaikea niin henkisesti kuin fyysisestikin. Toista samanlaista en halua joutua kokemaan, sillä en usko, että oma jaksamiseni sellaisen kestäisi. Ulospäin näytän samalta kuin aiemminkin, mutta jokin sisälläni on muuttunut. En ole se sama ihminen, sillä ajatusmaailmani on muuttunut paljon. Ja usein tuntuu siltä, että sieluni itkee ja huutaa ahdistusta. Eihän tämän pitänyt mennä näin. Muutaman päivän päästä piti olla ensimmäisen lapsemme laskettu aika. Tämä lähenevä päivämäärä ahdistaa ja tuo taas keskenmenot mieleen.
En edes osaa enää kirjottaa blogiini mitään. Ahdistaa niin kovin. Blogissani voi siis vallita hiljaisuus jonkin aikaa.
Olen kovin pahoillani puolestasi :´(
VastaaPoistaItsellänikin into lopahti kaikkeen, kun vuoden viimeinen kierto päättyi. En usko enää luomuraskauteen, yritän päästä nyt vain johonkin tutkimuksiin. Kolme raskausuutista lähipiiristä vei viimeiset toivon rippeet joulun alla.
Voi sinuu :( *halaa*
VastaaPoistaVoi kun osaisi jotain järkevää sanoa. Mulla on kuitenkin kova usko, että teille lapsi suodaan, toivottavasti tärppäisi pian ja kaikki menisi loppuun asti hyvin tällä kertaa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta toivon todella niin.
VastaaPoistaKamalaa luettavaa saman kokeneena. Ei tuollaista toivoisi käyvän kenellekään.
VastaaPoistaVoimia sinulle ♥
Kiitos kommenteista ja tsempistä! <3
VastaaPoista