torstai 8. syyskuuta 2011

Muut

Viime aikoina tosi moni on saanut plussan ja tämä on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Toisaalta olen ihan hurjan onnellinen muiden puolesta ja toisaalta taas ahdistaa. Ja kateus herää, en mahda sille mitään. Kai tämä on ihan normaalia tai ainakin mulla on oikeus tuntea, niin kuin tunnen :) Silloin kun en vielä vauvakuumetta potenut, niin en olisi uskonut, että muiden raskautuminen aiheuttaa minkäänlaisia tuntemuksia sen kummemmin.
Juu, yritystä ei tosiaan ole montaa kuukautta takana, mutta silti tulee kysymys että miksen jo minäkin? Ei sille mahda mitään. Toisaalta herää myös sellanen fiilis, että tarvin etäisyyttä koko vauvakuumeeseen. Haluaisin vaan elää normaalia "vauvakuumetonta" arkea, jota elin ennen vauvakuumetta.

10 kommenttia:

  1. Tää on kun mun suusta! Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti tärppää pian. Ootko testaillu oviksia, jos se auttaisi asiaa? :)

    VastaaPoista
  3. Meillä on yritystä takana vähän vielä kauemman, mutta kyllä ne katkeruuden ja kateuden kirvelyt alkoi jo heti alussa, jos joku toinen "ehti ensin".
    Nyt kun ollaan jo pitkästi yli toista vuotta yritetty ja kuulee vauvauutisia, niin tulen asiasta lähes tulkoon sairaaksi. Mieli menee todella matalaksi ja sarvet kasvaa päähän.
    En oikein usko että on olemassa ainuttakaan täysin vilpittömästi toisten puolesta onnellista lapsetonta/aktiivista yrittäjää. Kun se yritys alkaa niin sitä alkaa luoda haaveita ja mielikuvia tulevasta. Sitten kun aika kuluu ja ne haaveet alkaa tuntua yhä kaukaisemmilta, niin kyllä siinä alkaa joku vanne päätä kiristämään...

    VastaaPoista
  4. Lumia: Kiitos. Ja tsemppiä sinnekin suuntaan! :)

    xxx: En oo testaillu eikä oo ollut suunnitelmissakaan, kun sitten stressaisin entistä enemmän.

    Räsynukke: Kiitos <3 Tuli hyvä mieli kommentistasi. Ja siitä, että saan tuntea näin ja että se ei ole väärin. Ei kai sitä vilpittömästi voikaan olla toisen puolesta onnellinen, kun itse ei ole raskaana. Muistan kun n. kaksi vuotta sitten kaverini kertoi olevansa raskaana niin hypin onnesta ja silloin olin vilpittömästi onnellinen, koska itsellä ei ollut minkäänlaista vauvakuumetta. Toisin on nyt...

    VastaaPoista
  5. no mitä sä kitiset jos takana vasta muutama yritys kierto takana. eihän se ole vielä mitään!! itsellä 16 yrityskierto menossa ja tuntuu vaan tollaset kitinät niin turhilta... et sorry vaan..

    VastaaPoista
  6. Onko jossain määritelty aikarajaa jonka ylittämisen jälkeen saa vasta alkaa tuntea mielipahaa, kun ei onnistu raskautumaan?
    Ei tämä ole mikään kilpailu, että musta tuntuu pahemmalta kun oon yrittäny kauemman.

    VastaaPoista
  7. täälläkin on tunteita jos jonkinmoisia tunnettu. Monet itkutkin on vuodatettu kun on jonkun raskaudesta kuullut ja hermoa kiristää kun näkee kaupungillakin jonkun kävelevän maha pystyssä. Kaikista kauheinta on huomata itsestään, kun toivoo jollekin jopa huonoa onnea raskaudesa kun ei itse onnistu ensin. Kun kuulin juuri työkaverini raskaudesta, menetin todellisesti hermoni ja aloin rääkyä töissä ja myöhemmin kun hän kertoi aiemmista keskenmenoista, niin toivoin mielessäni että hän saisi nytkin. KAMALAA, mitä sitä miettii vaikken todellakaan koe olevani millään tavalla ilkeä ihminen vaan päinvastoin yritän olla empaattinen. Katkeruus tekee tepposia itse kullekin, mutta onneksi täällä on kanssasisaria :)

    VastaaPoista
  8. anonyymi: jos arvon anonyymia "kitinä" häiritsee, niin hän on hyvä ja on lukematta blogiani. Ketään en pakota lukemaan ja koska tämän on blogini, niin saan kirjoittaa mitä haluan. Että menee hän kitisemään anonyymisti ihan muualle. Kiitos.

    Räsynukke: Niinpä :) Nähtävästi joidenkin mielestä tämä on kilpailu.

    eve: Ei ajatukset tee susta pahaa ihmistä :) Vauvakuumeessa kaikenlaiset tuntemukset on sallittuja ja sille kun ei vaan mahda mitään, että katkeruus hiipii takaraivoon, kun näkee niitä onnistuneita kanssasisaria. Mutta kyllä mekin toivottavasti joku päivä siihen kastiin päästään! :)

    VastaaPoista
  9. Plääh, tuommoiset anonyymit ärsyttää. Vaikka itselläkin tässä on yrityskiertoja jo ihan tarpeeksi, niin kyllä tunsin kateutta ja ahdistusta jo alle vuoden yrityksen jälkeen. Ja totta kai sellaista saa tuntea, se on ihan täysin ymmärrettävää. Jaksamisia luna!

    VastaaPoista
  10. miraana: kiitos ymmärryksestä! <3

    VastaaPoista