Kuulumisia

Ensinnäkin kiitos teille kaikille tsemppaavista kommenteista ja siitä, että haluatte jatkaa lukijoina <3

Muutama kyseli, että voiko olla, että kilpirauhasen liikatoiminnasta johtuen en ole vielä tullut raskaaksi. Vastaus on, että kyllä. Hyvin todennäköisesti tämä on ollut syy (toki voi olla, että on ollut muitakin tekijöitä, mutta ainakaan tämä ei ole edesauttanut raskautumista). Olen viime päivät lukenut todella paljon liikatoiminnasta ja siitä, mitä liikatoiminta + raskaus tarkoittaa. Muutamassa lähteessä on mainittu, että raskautuminen vaatii normaalit kilpirauhasarvot ja moni, jolla liikatoiminta on ollut, on tullut raskaaksi kun arvot ovat tasaantuneet. Tästä päästäänkin siihen, että miksi yrittäminen pitää keskeyttää kahdeksi vuodeksi?? Tätä en ymmärrä. Itse lääkkeet eivät raskautumista estä ja niitä saa ottaa myös raskaana ollessa, mutta annostusta pienennetään raskauden edetessä. Lääkkeet palauttavat kilpitrauhasarvoni normaaleiksi muutamassa kuukaudessa mikäli kaikki menee hyvin. Miksi ei siis jatkaa yrittämistä, kun arvot ovat normaalit? Olen tästä jutellut mieheni kanssa ja hän on samaa mieltä, että yritystä jatketaan, kun arvot ovat parantuneet. Tämä jo siksikin, että tuntuisi tyhmältä heittää kaksi vuotta hukkaan, ottaen huomioon sen, että on hyvin todennäköistä, että liikatoiminta uusiutuu ja viimeistään raskaus saattaa laukaista liikatoiminnan uudestaan eli taas oltaisiin samassa tilanteessa.
Seuraavan kerran arvot mitataan kuukauden päästä ja siitä eteenpäin tietääkseni 3 kk:n välein.

Toki ensin on nyt tärkeää saada itseni kuntoon, mutta kahta vuotta en suostu odottamaan. Tietysti jos arvot eivät parane niin emme yritystä jatka. Turhia riskejä ei oteta, mutta jossittelemaan en halua jäädä. Toive omasta lapsesta on niin valtava <3

Vielä lääkkeet eivät juuri ole vaikuttaneet, mutta se oli odotettavissakin. On silti helpottavaa tietää, mistä huono olo, laihtuminen ja hengästyminen jne on johtunut. Moni asia sai vihdoin selityksen. Todennäköisesti liikatoimintaa on ollut jo muutaman kuukauden, todennäköisesti ainakin puolen vuoden ajan, kun oireita mietin. Harmittaa toisaalta, että jos olisin oireista tunnistanut tämän aiemmin ja mennyt lääkäriin jo puoli vuotta sitten, niin raskautuminen olisi ehkä askeleen lähempänä jo. Mutta kuten sanottu, jossittelu ei auta :( Näillä on mentävä ja enää ei itketä.