maanantai 2. tammikuuta 2012

Kun tämä kaikki satuttaa

Tänään ollut vaikea päivä. Töissä teki mieli itkeä, kun sain tietää, että eräs työkaverini jää keväällä äitisyslomalle. Eihän se minun onnestani ole pois, mutta jotenkin kosketti vain läheltä ja maailma tuntui taas epäreilulta paikalta. Miksi olen joutunut ja ajutunut tähän pisteeseen, että vauvakuume satuttaa. Siis henkisesti. En olisi ikinä uskonut, että tämä on näin rankkaa ja että ikinä tällaisia tuntemuksia kävisin läpi. Ennen oli niin helppo ajatella, että tulee kun on tullakseen. Ja nyt vaan toivoo ja toivoo :(

Vaikka vähän alakuloinen nyt olenkin niin projektin vedän kyllä loppuun ja sitten maaliskuun alkaessa katson tilanteen uudelleen, että onko aika jättää blogi vai jatkaa. Nyt toivotaan sitä täpinää talveen <3

11 kommenttia:

  1. Voih, halaus <3 Voin vain kuvitella miltä susta tuntuu. Eiköhän se onni teille pian saavu :)

    VastaaPoista
  2. Tuntuu kuin kävisit juuri samoja asioita läpi kun minä kun yritystä oli takana juuri saman verran. En tiedä muistatko kun olen kirjoittanut blogissani, kun menin kesäloman jälkeen takaisin töihin niin sain myöskin kuulla työkaverini jolle olen lapsettomuudestamme avautunut olevan raskaana. Lähdin samantien siitä paikasta itkemään ulos ja pidättelin itkua koko työpäivän ja kaikki sen huomasivat. Se oli yksi tähän astisen taipaleeni vaikeimpia päiviä, koska olin samaan aikaan kuullut etten ollut verikokeiden mukaan raskaana vaikka menkatkin oli myöhässä yli 2 viikkoa. Jotenkin nuo vain tuntuu niin sairaan pahoilta kolauksilta muutenkin hauraaseen sydämeen. Mutta voin kertoa, että se helpottaa kyllä. Vaikka se maha kasvaa niin asiaan alkaa tottua ja osaa suojata itseään pahoilta tilanteilta poistumalla keskustelusta jne. Paljon voimia Luna, tiedän juuri mitä käyt läpi <3

    VastaaPoista
  3. angel86: Kiitos tsemppauksesta <3

    Vilkas: Kiitos rohkaisusta. Tällaista tukea kaipaa vaikeiden hetkien aikana. Töissä tuntui pahalta, kun se kaikki paha olo piti pitää sisällään ja tuntui, että koko työpäivä meni vain ruutua tuijottaessa kun ajatukset harhaili ihan muualla :( Nyt pitää vain jaksaa uskoa, että tämä helpottaa ja pitää itsensä kasassa :) kiitos ja niiaus sanoistasi <3

    VastaaPoista
  4. Olen tässä noin 8kk seurannut siskoni raskautta ja kyllä se on koville ottanut. Lisänä vielä parin muun sukulaisen raskaudet. En haluaisi olla katkera ja kateellinen, mutta kyllä tämä niin epäreilulta tuntuu. Ymmärrän siis hyvin, miltä toisten raskaudet tuntuu, kun omasta onnistumisesta ei ole mitään takeita.. :( Mutta teillä voi vielä hyvin onnistuminen olla ihan lähellä, joten toivottavasti sitä täpinää talveen tulisi!

    Itse juuri tänään negan testasin ja vaikkei se tulos nyt vielä mikään 100% varma ollutkaan, kun vasta ~dpo11, mutta kyllä sitä taas itkettyä tuli. Ei vaan jaksaisi enää.

    VastaaPoista
  5. Sinun tunteet ovat aivan luonnollisia, välillä tämä kaikki vaan tuntuu todella pahalta. Et sinä ole huono ihminen tai paha. Eikä se myöskään aiheuta meille pahaa karmaa.

    Asioilla on tapan järjestyä tavalla tai toisella, yritä muistaa pahoina hetkinä joitakin oikein mukavia asioita, se voi tuoda pientä helpotusta. Tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  6. Niin tuttua :0( Kun sain jouluna tietää tulevani taas tädiksi, olin tietysti onnellinen heidän puolestaan, mutta kyllä mä itkeskelinkin, ei sille vaan voi mitään. Jaksuja <3

    VastaaPoista
  7. Voin vaan kuvitella miltä susta tuntuu ku mustaki tuntuu jo (hirveetä myöntää) jotenki pahalta ja erityisesti kadehdittaa jos joku tuttu on raskaana. Vaikkei se iteltä olekaa pois, niinku tuhannesti on jankutettu. Tsemppejä ja jaksamisia! Plussatuulia unohtamatta<3

    Kaveri jonka kanssa raskauduin keväällä samoihin aikoihin sai just pariviikkoa sitten vauvansa. :( Vaikeeta olla ilonen ja onnellinen näyttämättä omaa pettymystä! Elämä on niin epäreilua. Vaikken tietenkään toivo kellekkään muulle samoja kokemuksia.

    <3<3

    VastaaPoista
  8. Minäkin sain eilen vauvauutisia lähipiiristä ja itkuhan siinä tuli, vaikka hyvin tiedän että hekin ovat yrittäneet jo pidempään. Ei sillä että se olisi minulta pois, mutta miksen minä saa?

    En olisi itsekään osannut ikimaailmassa kuvitella tämän olevan näin raskasta..

    Voimia sinulle ja plussatuulia meille kaikille!

    VastaaPoista
  9. Jaksamista sinne <3 Tekee mieli sanoa, että kyllä meille muillekin se onni suodaan jossain vaihessa tässä asiassa, tästä ajatuksesta täytyy vaan pitää kiinni.

    VastaaPoista
  10. Tervehdys ja tsemppihalaus täältä uudelta lukijaltasi! Samoja fiiliksiä eletty myös täällä. En olisi voinut kuvitellakaan, mitä tunnemylläkkää tämä asia voi pienen ihmisen mielessä aiheuttaa.. Ihan jo välillä on tuntunut, että pää ei kestä tätä. Voimia ja tsemppiä tähän vuoteen, ja toivoakin <3

    VastaaPoista
  11. Voimahali myös täältä uudelta lukijalta! :) Täällä käydään läpi samoja asioita ja tunteita, allekirjoittaneelle on tosi lohduttavaa tietää, että muutkin kookee samoja tunteita. Jaksamista ja tahdon uskoa että tänä vuonna meille suodaan se mitä me odotamme :)

    VastaaPoista