Joulun vietto alkoi ihan hyvin, mutta pari viimeistä päivää olen lähinnä itkenyt ja ei ole tehnyt mieli juhlia yhtään mitään. Tiistaina aamulla oli pakko tehdä raskaustesti, jotta sain tietooni, lopetanko luget tällä erää vai jatkanko niiden käyttöä. Puhdas nega. Siitä alkoi itku ja ahdistus. Luget pitivät ärsyttävän tiputteluvuodon täysin poissa mutta vuotoa ei näy eikä kuulu edelleenkään missään. Kuukautiset ovat siis myöhässä, mutta eivät suinkaan raskauden vuoksi. Nähtävästi luget ovat siirtäneet kuukautisten alkamisen johonkin ikuisuuteen. Nyt tässä vaan siis toivon ja odottelen, että vuoto alkaisi, ettei tämä kierto veny kovin pitkäksi, kun nyt on jo siis kp31. Luget sekoittivat siis kiertoni. Jatkan silti seuraavassakin kierrossa. Muutenkin on sellainen tunne, kun hakkaisin päätä seinään. Ja ahdistaa, että vuosikin vaihtuu kohta ja sehän tarkoittaa sitä, että kohta tulee kaksi vuotta yritystäkin täyteen. Niin ja hoitoihinhan meitä ei hyväksytä, joten tätä paskaa on vaan jaksettava kierrosta toiseeen. Voi kun voisi joskus hypätä hetkeksi tästä oravanpyörästä ja hengähtää.
Tilanne T:n kanssa nakertaa minun ja mieheni välejä. Tämänkin asian kanssa pitäisi tehdä jotain. Ottaa ohjat käsiin ja keskustella T:n kanssa. Mutta ei ole vaan viime aikoina ollut voimia ryhtyä keskusteluihin. Eikä oikeastaan edes mielenkiintoa. Ja tästä koen epäonnistumisen tunteita.
Jouluaattona isovanhempani alkoivat puhumaan lapsenlapsenlapsista. Kuinka heille on säästetty meidän vanhoja leluja. Henkeä ahdisti, enkä osallistunut keskusteluun millään lailla. Mieheni vanhempien luota karkasimme suunniteltua aiemmin, sillä sinne oli tulossa joku serkku pienen vauvan kanssa. En vain olisi kestänyt vauvaa, kun mielessä pyöri vaan negatiivinen tulos testissä samalta aamulta.
Voi kun seuraava joulu sujuisi paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti