Eilen oli jännittävä päivä. Kohtasin monta tuttua tuntematonta; kasvoja nimimerkkien takaa. Itselleni tämä oli askel tuntemattomaan, sillä en ollut aikaisemmin puhunut monesta asiasta ja ajatuksesta kenellekään ääneen. Jännitti ja hieman pelottikin, että kuulunko joukkoon, kun lääketiede ei minua lapsettomaksi laskea. Mutta pelkäsin turhaan, sillä tunsin, että olin juuri siellä missä minun sillä hetkellä kuuluikin olla. Kukaan ei tuominnut, sain olla oma itseni. Sain kuulla muiden tarinoita ja olla tukena. Kiitos jokaiselle teistä <3
Kotiin tullessani kohtasinkin jo sitten taas haasteita; en olisikaan enää saanut olla oma itseni. Ahdisti. Henkilö x (kutsuttakoon tästä eteenpäin T:ksi) tuijotti minua syyllistävästi, kun en ollutkaan juttutuulella. Halusin olla yksin ja nauttia hyvästä olosta. Halusin miettiä asioita hiljaa itsekseni. Onneksi mieheni sentään ymmärsi minua.
Tänään aamulla kohtasin lugesteronien ensimmäisen todella häiritsevän sivuoireen: toivon. Kokoajan korkeammalle nousevan toivon. Vaikuttaisi siltä, että apua tiputteluun luget ovat tuoneet, mitä toivottiinkin, mutta samalla toivoa onnistumisesta, koska kuukautisia enteilevää tiputtelua ei (ainakaan) vielä ole.
Töissä hehkutetaan taas joulua ja samaan aikaan kirotaan, kuinka lapset aiheuttaa vaivaa ja stressiä joulun alla. Perusmaanantai. Minä olen keskutelussa hiljaa ja puren huulta.
Mua hämmentää edelleen, että miksi eri lääkärit suhtautuu niin eri tavoin keskenmenoihin ja yrityksen kestoon. Toisilla mahdollisuus tutkimuksiin pääsemiseen venyy jatkuvasti, kun niitä aina lykätään alkaneen raskauden vuoksi eteenpäin. Ja toiset taas pääsevät ymmärtäväisen lääkärin vuoksi tutkimuksiin ihan yhtälailla kuin he, joilla ei ole alkaneita raskauksia taustalla.
VastaaPoistaYmmärrän kyllä, että kaksikin keskenmenoa voi olla vain huonoa tuuria (ja yleensä kaiketi onkin). Mahdollisuus hoitoon pitäisi olla siitä huolimatta. Tuntuu käsittämättömältä, että edes rahaa vastaan ei tutkimuksia suostuttu siellä yhdellä klinikalla tekemään.
Ja kun sulla vielä on sitä kilppariongelmaa taustalla, niin olisi kyllä oikeus ja kohtuus että sitä seurattaisi tarkoin ihan lapsettomuuslääkärin toimesta, jolla on varmasti se paras tietous arvojen heittelyn vaikutuksesta raskauden alkamiseen ja jatkumiseen.
Jadekivi: Se on hämmentävää käydä kerta toisensa jälkeen eri lääkäreillä, joista oikeastaan jokainen "odottaa" sitä kolmatta keskenmenoa, jotta tutkimukset olisivat heidän mielestään oikeutettuja. Periaatteessa alustaviin tutkimukseen eräs klinikka tosiaan "suostui" antamaan lähetteet, mutta siis tosiaan yksityisellä. Julkiselle puolelle meillä ei ole mitään asiaa, kuin tosiaan vasta sitten ensi vuoden syyskuussa. Tai jos epäonni kohtaisi meitä taas. En tiedä, kumpi vaihtoehto pelottaa enemmän :( Olisin halunnut aloittaa julkiselle puolella ja tehdä sitten omat päätökset jatketaanko julkisella vai yksityisellä, mutta nyt ei ole paljon vaihtoehtoja.
VastaaPoista